Mä haluan vaan tulla sanomaan teille, että mä olen jo terve kuin pukki. Olen ollut nyt jo kolmisen päivää yskimättä. Virtaa mussa on kun pienessä kylässä nyt kun olen viikon huilaillut. Tänään äippä vei mut sorakuopalle ja siellä pääsikin ottamaan jo muutamat juoksupätkät.  Kyllä oli ihanaa olla vapaana pitkästä aikaa. Ajatelkaa mikä piina, kun viikon olen vaan narussa roikkunut.

Yskiminen on vähentynyt paljon. Välillä kun innostuu, niin pari kertaa köhäsee vielä. Hengittäessä vähän rohisee, ihan kuin kuorsaisi, mutta lääkärireissua ei ole vielä tarvittu. Koira on väsyneempi kuin tavallisesti, mutta lenkillä taas ihan nnormaali. Siis meidän lenkit on ollut nyt 200m pikkukävelyitä.

Toissapäivänä vein koiran illalla aitaukseen iltapisulle. Mene pisulle, sanoin. Koira otti valtavat spurtit ja juoksi aitauksen kaksi kertaa ympäri niin lujaa kuin kintuista lähti ja pysähtyi sitten portille. Katsoi minua kuin kysyen: oliko hyvä, näinkö piti tehdä. Kehoitin uudestaan menemään pisulle ja koira veti seuraavat kaksi ympyrää satasta. Vähän köhi,mutta ihan selkeesti sillä on kova halu ja tarve liikkua vähän enemmän.

Eilen kävelin sen kanssa pikkusen matkaa hiekkatietä. Vastaan tuli sellainen koira, joka me kesällä pentuna nähtiin. Ronja olisi halunnut mennä haistelemaan, mutta otin tiukan otteen ja etenimme tien toista reunaa. Mitään makupaloja ei tietenkään ollut mukana. Ronja oikien rähähti koiralle kun mentiin ohi kun ei päässyt luokse. Nyt kun se on ollut kohta viikon eristyksessä muista koirista, alkaa sitä selvästi ahdistaa tilanne.

Eiköhän tuo tuosta pikkuhiljaa ala toipumaan. Ruoka maittaa jotenkin. Ainakin maksalaatikko. Lisäksi saa edelleen valkosipulia ja monivitamiineja.

Nyt on kolmas päivä kun täällä sairastetaan yskää. Kaippa se sitä kennelyskää on kun sitä on kuulemma ollut paljon liikkeellä. Toissayönä koira yski nukkuessaankin ja heräilin siihen tämän tästä. Eilen soitin eläinlääkärille, joka kehotti antamaan koiralle höyryhengitystä. Samoin sanoi, että illalla voi antaa 2 ruokalusikallista Resilaaria (ihmisten yskänlääke) jos yöllä yskii kovasti. Samoin kehoitti välttämään kylmässä oleilua ja ulkoilua muuten kuin pissalenkki pihapiirissä. Kuumetta ei olla mitattu, mutta ei tuo niin kipeältä vielä vaikuta onneksi.

Ronjan on pikkuisen vaikea käsittää, ettei voi reuhkata niin kuin ennen. Kun päästän sen ulos aitaukseen pissalle niin se helposti vetää pari lenkkiä ympyrää ja siitä seuraa tietenkin yskänpuuska. Sisällä ei jaksaisi olla, vinkuu milloin mihinkin. Seisoo ulkokuistin oven edessä ja raapii sitä tassullaan ja vinkuu. Olen yrittänyt pitää sitä sisällä lämpimässä, mutta välillä sitä heltyy ja päästää sen hetkeksi kuistille kylmään. Eipä sitä siellä yskitä ja omalle sohvalleen se sinne tahtoo nukkumaan. Eilen se vinkui tosin hetken vaatehuoneenkin oven edessä ja raapi sitä tassullaan. Taitaa olla vähän tekemisen puutetta. Sitten se siirtyi ikkunan eteen vinkumaan. Eilen illalla se vinkui  kaksi tuntia ulkoeteiseen ja sitten kahdentoista kieppeillä päästin sen sinne nukkumaan. Yöllä kävin kahdesti katsomassa ja ihan tyytyväisenä nukkui, ei röhissyt tai yskinyt. Huomenna on työpäivä ja kuistille se on varmaan jätettävä, kun ei kuitenkaan koko päivää suostu sisällä olemaan. Onneksi ei ole kovat pakkasetkaan.

Ruokahalu on vaihteleva. Omat raakaruuat ei tunnu maistuvan, mutta ihmisten pöperöt menee vielä onneksi ainakin hyvin alas. Syököön nyt mikä maistuu. Niinhän sitä itsekkin ollaan tehty kun ollaan myös kovassa flunssassa oltu koko sakki jo viikon ajan. Liekö kennelyskää meilläkin.

Ruuan sekaan olen ujuttanut joka päivä yhden tuoreen valkosipulinkynnen murskattuna luonnonantibioottina. Tänään kävin apteekista hakemassa Aptus Multidog monivitamiinivalmistetta. Syököön sitä nyt pari viikkoa. Enempään purkista ei riitäkkään vaikka siinä on 150 tablettia. Sitä kuuluu antaa 1 tabletti viittä kiloa kohden vuorokaudessa.  Nakkien kanssa näyttäisi menevän kohtalaisen hyvin alas. En tiedä onko mitään apua taudin loppumisen kannalta, mutta eipä tuosta muuta haittaa ole kuin 16 euron haitta.

Ronjanblogikirjan ilmestymisajankohta on hieman venynyt. Toukokuussa varmaan saadaan valmiiksi. Kaikenmosita säätämistä vielä olisi. On vaan itelläkin niin nuhanen olo, ettei oikein jaksa ryhtyä mihinkään just nyt. Kirpparille raahauduin viemään lisää tavaraa toiseksi viikoksi ja tilittämään ensimmäisen viikon tienestin. Ronjalle ostin neljä 20c pehmolelua, joista jo ensimmäisen purki alkutekijöihinsä.

Mä olen viilettänyt pitkin lumisia pakkaspeltoja. Juossut kuin tuulispää. Lumi on ihanaa. Sitten mä olen viimeisen viikon aikana ollut kerran treeneissä ja kerran koirapuistossa. Tavallisilla lenkeillä mä olen nuuhkinut tienposket niin, että välillä äippä on luullut mun tukehtuvan.

Äipällä ja muulla perheellä on ollut flunssaa. Ei kuumetta, mutta muita oireita. Tänään kun äippä jäi kotiin tekemään paperitöitä, niin se alkoi epäillä, että mulla olisi kennelyskää. Mä olen tietenkin nukkua retkottanut tossa lattialla koko aamun ja kun mä nukuin niin äippä herätti mut kun mä unissani nieleskelin kummasti. Sitten olen saanut kaksi yskänkohtausta. Ihan pikkuisia, muutama yskäisy peräjälkeen. Nyt mua tarkkaillaan. Äippä aikoo lisäksi syöttää mulle kuurina nyt valkosipulia ruuan seassa. Nam - ei paha juttu. Nyt ei kuulemma saa reuhkata vaan pitää vaan huilailla. En ainakaan vielä ole niin kipeä, että huvittais paljoa vaan huilailla. Toivottavasti tauti menee pian ohitse.

Kennelyskähän on kuin ihmisten flunssa. Ehkäpä mä olenkin saanut sen äipältä. Vai olisko äipälläkin kennelyskä?

HELMIKUUN LEOTAPAAMINEN PIRKANMAALLA:

Sunnuntaina 21. helmikuuta lähdemme reippailemaan
Näsijärven jäälle. Emme suinkaan mene pilaamaan
luistelijoille aurattua jääreittiä vaan käytämme kävelijöitten
suosimaa reittiä Lapinniemestä Siilinkarille.

Siilinkarilla on aiempien vuosien tapaan kuulemma ollut
tänäkin talvena makkaranmyyjä viikonloppuisin.
Ehkäpä hän on paikalla tänäkin viikonloppuna niin
saadaan vielä ostettua kuumat makkarat.

Tavataan yhdeltätoista Lapinniemen kylpylän edessä.
Jos en ihan väärin muista niin suunnilleen samoilta paikkeilta
kun käännytään kylpylään vasemmalle, niin oikealla puolen
tietä on jokin isompi parkkipaikka johon varmaan auton saa.

Tälläiset ajo-ohjeet kylpylälle löysin kylpylän sivuilta:
Helsingistä 180 km ja Oulusta 475 km. Keskustasta ja rautatieasemalta 1,5 km.
Autolla Helsingistä tullessa seuraa ensimmäisten Tampereen liikennevalojen jälkeen
Vaasa-kylttejä, kunnes vastaan tulevat Lapinniemi-kyltit.
Lahden ja Jyväskylän suunnasta TAYS:n jälkeen opasteet Vaasaan
ja Särkänniemeen Kekkosentielle, josta opaste Lapinniemeen.
Särkänniemeen 1 km.
Tampereen kylpylän sijaintikoordinaatit 6826830 North 3328470 East.

Viikko on alkanut kylmästi. Pakkasta on tälläikin hetkellä yli 21 astetta. Toisaalta tähän alkaa jo tottua. Koiralla ei ole kylmä. Se jää illalla sisälle nukkumaan, mutta jossain vaiheessa tulee sängyn viereen läähättämään ja odottaa, että käyn päästämässä sen ulkokuistille omalle sohvalleen. Kuistilla on pakkasta myös. Ei tietenkään niin paljon kuin nyt ulkona, mutta pakkasta kuitenkin. Minkäs sille voi... kun on kuuma niin on kuuma. Tuskin itsekkään nauttisin nukkumisesta liian lämpimässä, jos päälläni olisi valtava turkki.

Eilen oli lauhempi päivä. Ja iltakin. Autoiltiin Ronjan kanssa koirapuistoon. Siellä oli monenmoista kaveria. Mä olen niin hirvittävän onnellinen siitä, että Ronja tulee kaikkien kanssa toimeen. Se mielummin on kakkonen kuin alkaa taistelemaan johtajan asemasta. Siellä oli pikkuinen corgi myös, joka hieman arasteli Ronjaa sen koon takia. Corgi meni aina omistajansa tai jonkin muun ihmisen jalkojen väliin "turvaan" kun Ronja meni haistelemaan ja pyytämään leikkimään. Ronja kävi hakemassa corgia leikkimään varmaan toistakymmentä kertaa tuloksetta. Sitten sitkeys palkittiin. Corgi kipitti itse Ronjan perään ja haastoi juoksemaan kanssaan haukkumalla. Ja kyllä ne juoksivatkin. En olisi koskaan uskonut, että corgin tyyppinen koira voi pinkoa niin lujaa.

Tänään oltiin Teivossa treeneissä. Pakkasta oli paljon ja paikalla ei ollut muita hytisemässä kuin Rasmus-leo meidän lisäksi. Otettiin 20 minuutin reippailulenkki ja sen päälle pikkuisen seuraamista sun muuta. Porukka on ollut tosi vähissä nyt talvella. On toki ollut kamalan kylmiä ilmoja ja kaikilla treenikavereillamme ei ole sellaista turkkia kuin leoilla. Itseltä on pikkusen ollut hukassa ideat ja motivaatio. Eiköhän ne sieltä löydy kun kevät alkaa tulla lähemmäksi eli ei oteta mitään paineita.

Aina kun sanotaan, että koira muistuttaa emäntäänsä/isäntäänsä niin taitaa niin meilläkin olla. Eikä pelkästään ulkonäkönsä perusteella vaan myös luonteeltaan. Ronja pitää myös samoista asioista kuin minäkin. Askartelin ennen paljon. Tein aina joulukortit itse. Nykyään en tee (paitsi valokuvista) kun ei ole aikaakaan. Näpräsin myös ikkunoihin aina jotain joulukoristeita niin myöskin pääsiäiseksi tipuja sun muuta. Ronja rakastaa myös askartelua. Meillä on olohuoneen nurkassa kori, jossa on polttopuita. Sinne viskotaan toisinaan myös maitotölkkejä (pestyjä tietenkin) ja muuta sytykkeeksi kelpaavaa. Se on Ronjan askartelukori. Toisinaan se seisoo etujalat melkein tyhjässä korissa ja valikoi mitä se tälläkertaa sieltä valkkaisi. yleensä se ottaa sieltä maitopurkin ja muotoilee siitä pieniä palasia ympäri olohuoneen lattiaa.

Tänään kun tiskasin niin Ronja makoili keittiön lattialla. En kiinnittänyt siihen juurikaan huomiota. Huomasin kyllä että se jotain siinä nysvää. Sain tiskit valmiiksi ja koira oli siirtynyt olohuoneeseen. Sen askartelut oli jäänyt siihen lattialle. Se oli ottanut kaksi ohutta sinivalkoista tiskirättiä uuninkahvalta. Sitten se oli suikaloinut rätit noin kolmen senttimetrin levyisiksi siivuiksi siten, että ne olivat vielä kiinni toisissaa toisesta päästä. Aika upea taideteos. Eilen illalla kun katsottiin telkkaria se makasi sohvapöydän vieressä. Näin, että se alkoi taas askarrella ja kurkkasin mitä se tekee. Ronjalla oli sellainen keltainen tarrapaperinippu muistilappuja. Otin ne pois siltä ja se laittoi kuin loukkaantuneena päänsä maahan. Mutta ei - älkää luulkokkaan, että se olisi loukkaantunut. Sillä olikin vielä puolet muistilappupinkasta jemmassa maassa. Se asetteli kuononsa aarteen päälle ja makoili muina miehinä siinä ja odotti että lähtisin pois. Mutta ähäkutti kattimatti, huomasin sittenkin ja pelastin muistilaput.

Nyt on pientä nuhanpoikasta liikkeellä. Monta päivää on särkenyt päätä ja nyt on kylmä, mutta ei kuumetta. Vähän särkee kaikkialla, mutta tuskin tämä sen kummempaa on. Huomenna ei ole tiedossa mitään ihmeellistä. Yritetään ottaa ihan lungisti ja lenkkeillä tässä kotimaisemissa.

Tänään meillä oli vuoden ensimmäinen leolenkki. Pakkasta oli, muttei mua palellut taaskaan. Eikä äippääkään. Paikalla oli meidän lisäksi Rasmus ja Misty. Mä tykkään molemmista kamalasti. Misty on samanlainen vauhtimimmi kuin minäkin vaikka se on jo vanhempikin. Vaikka me aina välillä yritettiin riekkua toistemme kanssa, niin kyllähän me nätistikkin käveltiin.

Kierrettiin Ratinasta Näsinkalliolle ja sieltä Patosillan kautta Verkarantaan ja takaisin Ratinaan. Kiitos seurasta!

Kotona huomasin, että äipä oli laittanut sänkyyn uudet lakanat. Niissä olikin sitten ihana huilailla päikkäreitä lenkin jälkeen. Mua varten ne kai oli sinne laitettu, ettei tartte ihmisten hikisissä lakanoissa nukkua?

Poika meni eilen koulun kanssa laskettelemaan ja tuli kotiin vasta illalla. Se piti hakea tuosta viiden kilometrin päästä autolla. Me lähdettiin Ronjan kanssa odottelemaan ja käytiin samalla pikkusella lenkillä taajamassa. Jätettiin auto koululle. Siellä taisi olla jokin vanhempainilta tai muu. ihmisiä tuli paljon pihalle juuri silloin. Kun oltiin hetken matkaa kävelty kävelytietä pitkin niin takaamme kuului rykimistä - öhöm, krhöm... Ronja kääntyi valppaana tarkistamaan tilanteen. Sieltä tuli ihan siistin näköinen mies, liekö opettaja päästellen kurkustaan rökiviä ääniä. Ronja ei tiennyt, onko mies ok, vai olisiko siitä harmia. Se päätti kuitenkin varoitukseksi haukahtaa pari kertaa ja kertoa miehelle, että turha yrittääkkään mitään, mä olen huomannut sut. Se on ihan selvästi tullut tarkkaavaisemmaksi ihmisten suhteen. Ihan mukava piirre ajatellen sitä, että jos joku kaheli hyökkää jostain puskasta kimppuuni niin tiedän, että koira ehkä auttaa (ehkä). Mies sanoi Ronjalle, että mitäs mulle haukut ja käveli ohitsemme. Ronja jatkoi haisteluaan, mutta kohotti katseensa maasta vielä pari kertaa varmistuakseen, että mies todella jatkoi matkaansa.

Käveltiin eteenpäin ja vastaan tuli kaksi pikkuista kikkarakarvaista valkoista koiraa. Sain Ronjaan kontaktin hyvissä ajoin, vaikka se oli huomannut jo koirien lähestyvän. Täällä ja ohi käskyillä mentiin hienosti makupalan turvin ohitse vaikka ne kaksi yrittivät kovastikkin rähjätä.

Seuraavaksi vastaan tuli vanha mies perhoskoiran kanssa. Perhoskoirakin pisti kovan metelin päälle Ronjan nähdessään. On se vaan hauska kun nuo pikkukoirat ovat niin hurjan rohkeita. Taas päästiin ohi käskyllä ja namilla ohitse lähes vilkaisematta toiseen koiraan. Kyllähän Ronjan voisi niitä kaikkia päästää haistelemaan. Ei se niille mitään tekisi. Eri asia on se haluanko opettaa sen siihen, että kaikkia vastaantulevia koiria tervehditään - en halua. Jos ollaan paikassa missä koiria on paljon, ei Ronja välttämättä ole kiinnostunut kaikista. Ei voikkaan - kun niitä olisi niin paljon. Jos taas mennään täällä, missä koiria tulee vastaan yksi tai kaksi satunnaisin välein, niin on aiemmin ollut usein todella halukas tarkistamaan vastaantulijat. Nyt alkaa näyttää siltä, että antaa vihdoin mulle periksi ja kuuntelee mitä asiaa mulla noissa tilanteissa on.

Nähtiin etäältä vielä kaksi suklaanruskeaa setteri-tyyppistä koiraa. Pariskunta käytti niitä ja molemmilla oli oma käsivartensa jatkona. Todellakin jatkona. Heidän toinen kätensä nimittäin sojotti suoraan eteenpäin kun molemmat koirat vetivät niin vimmatusti. Välillä nykäisivät remmillä saadakseen koirat lopettamaan vetämisen, muttei näyttänyt tehoavan. Ronja käveli koko matkaan vetämättä. No kyllähän se välillä saattaa kiskoa pari metriä kun sillä on kiire haistelemaan seuraavaa penkkaa, mutta yleisesti ottaen kun sen kanssa kävelee yksin, ettei ole muita koiria seurana lenkillä, niin se kävelee nätisti. Melkeimpä niinpäin, että välillä saa kieputtaa remmiä lyhyemmälle, ettei sotkeennu jalkoihin.

Kylläpä taas oli hyvä reissu. Illalla tuo sitten veti nenän kautta hetken ilmaa voimakkaasti sisällä. Niinkuin silloin, jos on nenäpunkkeja. Yhden kerran. Seuraillaan tilannetta. Toisaalta kun tuo kulkee lenkit nenä maassa, niin saattaahan sinne mennä vaikka mitä roskia. Se nimittäin haistelee jäljetkin niin, että laittaa nenän ihan kiinni maahan ja vetää sitten nenän kautta hajuja (lunta, roskia ja mitä vielä) sisäänsä. Se tekee mielestään perusteellista työtä. :)

Tässä vielä kuva aamulenkiltä...

p.s. meillä olisi yhdet ylimääräiset tai siis pieneksi jääneet laskettelusukset ja monot. Suksien pituus 143cm ja monot kokoa 25 (olisko 37-39). Kaksi talvea lasketut, ihan hyvässä kunnossa. Jos olet kiinnostunut niin kuvia saat pyytämällä sähköpostilla. hp.150e.

Nyt heitetään ilmoille kuvahaaste.

Etsi blogistasi kaunein talvikuva, mikä on otettu koirasi ensimmäisenä tai toisena talvena. Laita se blogiisi ja kerro tunnelmia noilta ajoilta.

Heitän kuvahaasteen eteenpäin seuraaville koirille:

Ruttu , Myrtille , Manulle, Dalille ja Siirille

Heitä kuvahaaste eteenpäin seuraaville viidelle koiralle, jolla on blogi.

Tässä meidän kuva:

Kuvassa Ronja n. 10kk vanha. Lähdettiin jäälle muka pilkkimään. Pakkanen oli muistaakseni kova tai ainakin tuuli kamalasti niinkuin korvien asennosta näkyy. Ronja tykkäsi lumesta. Tykkää vieläkin. Villi vilperi pysyi hyvin mukana ilman narua vaikka kävikin välillä omilla tutkimusretkillään. oli kuitenkin näköetäisyyden päässä jatkuvasti. Ei saatu kaloja, mutta Ronjalla oli mukana omat eväät.