Viikonloppuna oli oikein hieno kesäilma lauantaina ja lähdettiin koko perhe lohilammelle retkelle.
Automatka meni hienosti. Ronja vähäsen vinkui alussa, mutta sallittakkoon se. Onhan tuo auto vielä niin uusi tuttavuus. Onneksi meillä on kunnollinen turvakalteri tuossa. Muuten olisi varmaan mielellään tullut etupenkille saakka. Yllättävän nopeasti se on kyllä tajunnut autoilun olevan ihan vaaratonta kuitenkin.

Muutenkin tuntuu olevan ihan älyttömän fiksu likka. Mutta omaa tahtoa riittää noin pieneksi (nuoreksi siis) pennuksi yllättävän paljon. Varsinkin puremisen suhteen. Se on niin ihanaa kokeilla hampailla kaikkea. Sohvat ja muut saa olla yllättävän rauhassa, mutta ihmisiä pitää tervehtiä aina hampain. Ensin tietenkin ihan rauhallisesti ja päättäväisesti lähdettiin liikkeelle EI sanasta ja irrotettiin ote. Kun se ei paljoa tuottanut tulosta lisättiin siihen niskasta hellästi kyljelleen kellahtaminen. Kun tämäkin näytti johtavan vain kapinaan otettiin käyttöön sumutepullo (vettä siis). Se on ollut käytössä nyt pari päivää, eikä ole montaakaan kertaa tarvinnut käyttää. EI-sana yhdessä parin vesitipan kanssa on osoittautunut meidän kohdalla parhaiten toimivaksi. Eihän se mukava ole ruiskia toista nenuun, mutta Ronjan parhaaksi tässä kuitenkin yritetään... Nyt jo muutaman päivän aikana on ollut huima ero tajuamiseen, EI-sana  jo yksistäänkin riittää välillä irrottamaan pienet naskalit ei-toivotusta paikasta. Välillä ei toimi mikään ja välillä joku keinoista. Keinoja sitten vaihdellaan tilanteen mukaan. Hirveän fiksu tyttö kuitenkin on ja oppii koko ajan.

1688465.jpg

Palatakseni vielä tohon viikonloppuretkeen. Lohilammella oli aika vähän ihmisiä. Muutama perhe ja me. Ronja sai tietenkin kaikkien ihailut osakseen ja se osasikin ottaa hienosti ne vastaan. Ronja oli hyvällä tuulella ja kummasteli lammikoissa polskivia kaloja. Kaikista kummallisin juttu tuolla lammikossa oli kuitenkin pyörre vedessä. Pyörre imi vettä putkeen ja sieltä toiseen lampeen. Sitä jaksettiin kummastella tovi jos toinenkin. Olihan se aika eriskummallinen.

1688473.jpg

Kun kalanvonkale sitten saatiin ylös lammikosta ja savustettiin, siirryttiin kahvilan takapihalle syömään. Siellä olikin hienosti varsinaisen terassin vieressä pöytiä ja Ronjakin pääsi ihan viereen. Tosin henkilökunta ilmoitti heti, että kyllä te voitte sen koiran ottaa tuonne terassillekkin, mutta katsottiin kuitenkin, että on hyvien tapojen mukaista jäädä sivummalle, kun terassilla oli muitakin ihmisiä ruokailemassa. Pöytä oli seinän lähellä ja seinässä tikapuut. Laitoin Ronjan kiinni tikapuihin ja olin varautunut keskeyttämään syömisen ja menemään viihdyttämään pentua, mutta toisin kävi. Ronja sai oman ruokansa ja vettä. Se söi  suurimman osan, kaivoi hiekkaan kuopan ja meni siihen nukkumaan. Olipa onnellinen ilme kun makasi viileässä hiekassa nenä ruskeana. Ruokailun jälkeen lähdettiinkin sitten kotia kohden.

Ronjan sisäsiisteydestä pitää mainita kun se on ollut ihan uskomatonta. Varmasti suurimman työn on tehnyt kasvattajan perhe. Kiitos siitä. Voi varmasti yhden käden sormilla laskea ne pisut, jotka on sisälle tullut ja kakkeja ei taida  olla kuin kahdet tai kolmet. Illalla olen viimeisen kerran käyttänyt joskus 23 aikoihin vielä pikapisulla. Yöllä se on tuulut herättämään ihan samoin kuin Nessakin, seisomaan sänkyni viereen ja tuijottamaan joskus 3-4 välillä. Isossa koirassa on se hyvä puoli, että sen askeleet ovat niin raskaat, että niihin saattaa herätä. Sitten se on nukkunut aamu seitsemään asti. Viime yö oli poikkeus. Iltapisun (23.00) jälkeen se heräsi vasta kuudelta. En tiedä liekö sitten vaikutusta sillä, että illalla oli vieraita (aikuisia tosin) että olisiko vaan ollut sen verran väsähtänyt. Mutta seitsemän tuntia pidätystä vajaa 10 viikkoiselta pennulta on mielestäni hieno saavutus. Kyllä mä aamulla oli varma, että jostain nurkasta ne pisut löytyy, mutten vielä ole löytänyt.

Joka päivä ollaan yritetty käydä vähän narukävelyllä. Yleensä olen yrittänyt ajoittaa sen iltaan, koska silloin sillä on eniten energiaa ja riehuu melkoisesti. Ei mitään kilometrien lenkkejä. Pikkuisen ympäristöön tutustumista. Ei täällä ole kamalasti mitään vaarojakaan tartuntataudeista kun on vaan jotkut tietyt tutut koirat, jotka tuosta ohitse lenkkeilytetään. Muutama nami taskussa saa ihmeitä aikaan. Eilen harjoiteltiin tien reunassa kävelyä. Illalla leikattiin kynnetkin ekaa kertaa sen jälkeen kun kasvattajalta tuli.

On ihan mahtava seurata pennun kasvua. Tuntuu, että joka päivä siitä huomaa jotain uutta. Joka päivä se oppii jotain. Eilen illalla kun katselin sitä, niin se näytti jo paljon isommalta koiralta. Viikossa kuonoonkin on tullut pituutta - ainakin minun silmissäni. Tänne-tuloa on harjoiteltu myös. Ronja on ottanut tavakseen istua sitten tänne tullessaan. Se onkin meille ihna sopiva. Tuntuu hienolta kun se vielä jää eteen istua napittamaan silmillään ja odottamaan kiitosta. Eihän sitä toki nyt aina sovi kuunnella mitä se emäntä pyytää.

Mahtava pakkaus tuo meidän "ronsu". :)