Tänään käytiin toisen kerran katsomassa pentuja.
Aivan ihania edelleen kaikki. Siitä sitten lisää kun kotiutuu meille.

Sitä ennen vielä muutama kuvanen Nessasta, joka yhä silmiämme kostuttaa.


Lumen alla meni hiiri tai muu pikkuinen olento. Ääni kuului mutta mitään ei näkynyt.


Piti olla oikein tarkkana, että olento löytyisi. Ei sitä lopulta pitkien etsintöjen jälkeen
kuitenkaan löytynyt.


Nessa oli lumikoira. Se rakasti lunta. Ja piehtaroimista. Tässä ollaan kevään viimeisessä
lumisessa paikassa nauttimasta talven riemuista.


Mutta lumisadetta Nessa ei rakastanut. Eikä vesisadetta. Silloin se olisi mielellään
pysytellyt sisällä ja käynyt vaan pikapissalla pihassa.


Keväällä kun kaikki lumet oli jo sulanut ja otettiin hienoja kevätkuvia sulaneesta
maasta, olikin seuraavana yönä satanut älyttömästi lunta. Ja koira oli niiiiiiiiin
riemuissaan.



Toivon, että siellä missä nyt vaellat, on lunta ja paljon rapsutuksia.
Ne kait olivat tärkeimmät sinulle. Ai niin ja kissoja kanssa.
Ehkä me vielä tavataan - myöhemmin.

Nämä kaikki kuvat on otettu aikana, jolloin koiralla oli jo diagnosoitu nisä-
kasvaimet. Tuosta yhdestä kuvasta jossa juoksee männyntaimien takaa, ei sitten kulunutkaan
kuin tovi, niin alkoi ontuminen vaivata.