Juupelis. Niinhaän siinä sitten kävi, että tuo kymmenen minuutin kahlauskeikka oli liikaa rinsessalle. Vaikka ei juuri kun jalat kastunut niin toissayönä alkoi pissatulehdus. Vietettiin lähes koko yö pihalla aitauksessa. On se pennullekkin noloa kun pissa tulee lattialle kun on juuri siistiksi oppinut. Sitten se haukkui ja vinkui ja pyysi ulos. Onneksi meillä on tuolla tuo lämmin koppi johon minäkin mahdun hyvin koiran kanssa. Oli kyllä lämmin yö eikä edes satanut.

Lauantaiaamuna aloin sitten metsästämään eläinlääkäriä. Tampereella on Veterissä ollut lauantaisin päivystys, mutta eipä se ole kesäaikana. Sain vihdoin yhden eläinlääkärin kiinni kännykästä kesämökiltään lauantaiaamuna seitsemältä. Pitkän keskustelun jälkeen hän lupasi soittaa reseptin tänne lähiapteekkiin ja saatiin sitten heti yhdeksältä antibiootit. Synuloxia 10pvä kuuri. Sen jälkeen sitten vastaanotolle jos on oireita vielä. Tampereella on kyllä hätätapauksille ympärivuorokautinen päivystys, mutta se ottaa vastaan vain muiden ympäryskuntien potilaita. Meidän (vaikka naapurikunnassa asummekin) päivystys olisi ollu jostain syystä Kurussa. Sinne tulee jo mukavasti täältä matkaa. Hyvä että asia hoitui näin.

Lääkkeet alkoivat vaikuttaa pian. Hienosti ne hurahti mahaan nakinpalojen sisällä. Vieläkin pissii lattialle, mutta ei läheskään niin paljon kuin aiemmin. Olen muutamaan paikkaan levitellyt sanomalehtiä, niin voi sitten tuntua koiran mielestä vähän luvallisemmalta tuo pissiminen sisälle, eikä tarvitse olla niin nolona.

Eipä tarvitse ajatellakkaan uimista enää tänä kesänä.

1725631.jpg

Sain nyt siivottua tuon ulkokuistin. Se on aika tilava ja siinä meillä Nessakin vietti aikaansa kun oli yksin kotona. Laitettiin Ronjalle toinen peti sinne. Ollaan nyt pidetty väliovea sisälle auki, jotta itse huomaisi, että myös kuistilla saa oleskella. Tykästyikin kovin tuohon kuistiin. Siellä kun on kuumallakin paljon vilpoisempaa. Pitänee pikkuhiljaa alkaa totuttautumaan syksyyn, kun muksutkin lähtevät kouluun, ettei tule yllätyksenä tuo yksinolo. Kuistin yksi seinä on täynnä ikkunoita, joten siitä kyllä näkee kaiken mitä täällä kylällä tapahtuu. Koulun pihaan saakka.

Onhan tuo "ronsu" ollut yksistään täällä alakerrassa. Kun on nukkunut niin ollaan oltu ylhäällä tekemässä remonttia (tytön huone tuli nyt valmiiksi) tai sitten pihalla puuhastelemassa jotain. Tosin tuskin se on edes huomannut, että ollaan oltu pois. Ulkoaitauksessa se aluksi haukkui ja vinkui, mutta sielläkin viihtyy jo paljon paremmin ja keksii ihan omiakin leikkejä. Eilen se löytyi kopista jopa nukkumasta. Kuononpää vain näkyi oviaukon maton alta.

1725675.jpg

Iltaisin meillä edelleen jatkuu hurja meno. Eilen nappasi minuakin kädestä ja upposi hammas riittävän syvälle. Tuntuu välillä oikein yltyvän kieltämisestä. Kävin eilen tosiaan hakemassa niitä lääkkeitä apteekista niin siinä odotellessa lueskelin hyllystä esitettä koiran kasvattamisesta yms. Siinä oli puremisestakin juttua....

E T I K K A ! ! !

Miksi ihmeessä en ollut tätä ihmeainetta aiemmin keksinyt. Äkkiä kaupasta etikkaa. Etikka on suhteellisen tuntematon aine minulle, kun en juurikaan mihinkään sitä koskaan käytä. Ennen iltariehumisia etikkaa rättiin ja sillä sivellään sitten käsivarret ja tarvittaessa muutakin mihin koira helpoimmin tarraa. Sitten istutaan sohvalle odottamaan hyökkäystä. Kyllä on tehokasta kamaa. Ei maistu enää käsivarret. Tuhahtaa ja perääntyy. Jos ei halua käsiinsä tuota sivellä niin riittää kun on etikalla höystetty rätti mukana. Siirtää sen sitten itsensä ja koiran väliin kun koira yrittää napata. Tietenkin pitää muistaa kehua heti kun lopettaa. Mäkin olen lukenut varmaan kaikki kirjat koirankasvatukseen liittyen mitä täältä kirjastosta löytyi. Miten ihmeessä en muista nähneeni tuota etikkaa missään.

Päivä kerrallaan mennään. Ronja on aivan ihana mussu. Syöminen on ollut nyt tällä tulevalla punnitusjaksolla (keskiviikko = punnituspäivä) vähän heikompaa joten onneksi niin suurta painonnousua ei varmaankaan ole odotettavissa kuin viime viikolla. Luonteeltaan tyttönen ei todellakaan ole mikään lepsukka. Luonnetta löytyy niin että voisi välillä pussiin säilöä. Tuossa yksi ilta kun oikein jouduin komentamaan (kun etikkaa ei oltu vielä keksitty) niin oikein yltyi. Ei auttanut selätykset tai mikään muu. Lopulta sitten simahti yöunille. Sekin on jännä, että se jaksaa riehua ihan viime pisaraan saakka ennen kuin tulee väsy ja nukkumatti. Naureskelinkin, että siinä on varmaan joku pitbullterrieri mennyt vahingossa leonbergin ruumiiseen. Ei se luonne paha asia ole. Se on vaan merkki siitä, että koiralla on omakin tahto. Vauvahan tuo vielä on, eikä se millainen se nyt on, ole välttämättä sellaista käytöstä mitä aikuisena tulee olemaan. Se osaa olla oikein mussu ja kultainen kun haluaa. Muulloin kun illalla.

Jos teillä on pentu, niin laita ihmeessä linkki tänne, niin laitan sen blogiini. Olisi kiva seurata muidenkin kasvua ja tekemisiä tässä tämän oman paaperon rinnalla. Kasvattaja on suunnitellut sisartapaamista heinäkuun lopulle. Toivottavasti mahdollisimman moni pääsee tulemaan. Hienoa nähdä miten sisarukset ovat kasvaneet.