Hei vaan taas.

Mä olen järkännyt täällä huihaihulinaa. Iltaisin sitä on kaikkein kiva järkätä.
Ne yrittää ohjata mun energioita muualle, antaa puruleluja tai vie lenkille tohon metsään.
Onhan ne puruluutkin kivoja, mutta kuka niitä nyt kokoiltaa viittii syödä. Metsäkin on
ihan kiva paikka, siellä on äärettömästi hajuja. Emäntä kyllä nauroi mun hajuaistille
ja huomiokyvylle kun eilen orava juoksi parin metrin päästä ohi enkä edes huomannu.
Kyllähän mä oikeesti sen huomasin, mutta en vaan halunnut niille näyttää.

1712423.jpg
Tässä on menossa kahleista vapautuminen.

Me ollaan harjoteltu ahkerasti narussa kävelyä. Mun mielestä mä olen ollut tosi ahkera.
Välillä on kiva syödä narua, mutta yleensä en kerkeä, kun on niin paljon muuta puuhaa. Kun mennään tuosta pihasta tielle, niin emäntä käskee aina mun istumaan eka. Sen mielestä se on tosi tärkee juttu, että pysähtyy ennen kun ylittää tien. Mä en kyllä ymmärrä mitä järkee on eka istua ja pysähtyä kun kuiteski sitten mennään lopulta tien yli. Kyllä mä kuitenkin yleensä uskon sitä, koska sillä on hyviä namuja taskussa. Tien reunassa mä osaan jo kävellä hienosti. Välillä mä ohjaudun liian keskelle ja sillon ne käskee heti reunaan. Se reunaan tarkottaa vissiin sitä, että pitää mennä sinne missä voi haistella ruohikkoa.

1712436.jpg
Jee pääsin vapaaksi narusta.... emäntä kyllä väittää, että se naru oli vaan mun suussa ja mä olin ite sen sinne laittanu. Ei kaikkee kannata uskoa.

Välillä mulla menee päivärytmi sekaisin. Varsinkin sunnuntaina kun käytiin Mouhijärvellä autoilemassa. Autossa on hyvä nukkua ja sitten meni iltapäikkärit vähän pitkäksi vaikka ne yrittikin kokoajan herätellä. No mä menin sitten yöunille normaalisti, mutta heräsin sitten uudestaan ja muistin taas, että iltaleikit oli unohtunut. Juoksin hulluna ympäri kämppää. Sitten ne vei mut purkaan energiaa ulos aitaukseen, mutta mä päätin ,että haluan myös sisäleikkejä. Sisällä jatkoin menoa. Meillä on makkarissa sohvatuoli ja siihen ne oli laittanut neliskulmaisen muovilaatikon, jossa oli puhtaita vaatteita viikattuna. Sen takia se kuulemma oli siellä sohvalla, etten mä ottais niitä. Musta on ihanaa ottaa vaatteita "lainaan" . Otin kovan vauhdin olkkarista ja hyppäsin sohvalle ja suoraan pyykkilaatikkoon. Vähän itekkin ihmettelin että osaanko lentää, kun niin kummalliseen paikkaan jouduin. Siinä sitten istuin hetken hölmistyneenä takajalat vaan sojotti laatikosta. Koska noi ihmiset ei voinu tehdä muuta kun nauraa maha kippurassa mulle niin hyppäsin sitten alas. Emännän kanssa sitten leikittiin yhteen saakka. Muut lukkiutui jo makkariin nukkumaan. Emäntä on välillä tosi ikävä, kun se ei halua leikkiä. Se vei mut aina omalle paikalle vaikka mä kuinka menin takas pyytään leikkiin (= revin peittoa siltä pois kun se makas sohvalla). Sitten tuli väsy ja nukuttiin aamuun saakka.

1712413.jpg
Kuka vois uskoa tästä kuvasta, että olen oikeasti ihan fiksu koira?

Nyt päikkäreille. Ihmiset vähän lupaili että tänään vois kävästä uimassa iltapäivällä.
En oikein tiedä mitä se tarkoittaa, mutta lienee ihan kivaa.