HEi vaan.
Mulla on puolen vuoden villitys! Ihanaa. Mä olen ollut ihan höhlä kuulemma koko viikon. Maanantaina koulutuksessa äippä sano, että mua ei kiinnosta mikään järkevä. Keskiviikkona oli vähän samanlaista. Torstaina meiltä oli sähköt poikki illalla pari tuntia ja karkasin "isiltä", kun piti mennä sisälle niin mä lähdin pilkkopimeässä jouksentelemaan naapureiden pihoihin. Se oli mukavaa se. Mulla on tosiaan ollut hirveä sähläys viikko, mutta äippä vielä uskoo, että kyllä musta tulee ihan kunnollinenkin kun mä kasvan.

Me ollaan yritetty harjoitella jotain tylsiä juttuja, kuten seisomista ja HAMPAIDEN NÄYTTÖÄ. Mitä ihmettä ihmisten päässä liikkuu kun ne yrittää toisten suuhun tunkea. Mä yritän niitä aina purra kun ne ronkkii mun suuta. Nyt loppuviikosta tosin mä huomasin, että jos on ihan kunnolla ja antaa niitten vähän kurkata niitä hampaita tosta suupielestä huulta kohottamalla, niin siitä saattaa saada kunnon palkan. Kuulemma näyttelyssä pitää näyttää hampaat jollekkin tärkeälle henkilölle.

Tänään mulla oli maha sekasin. Äippä osti mulle tehobaktia ja keitti puuroa. Se epäili, että olen syönyt jotain multaa tuolla ulkotarhassa, mutta mä päätin etten kerro mitä olen syönyt. Mulla on jo parempi olokin.

Tyttö otti muutaman kuvan keskiviikkona koulutuksessa. Oli jo aika pimeää, joten siksi me kaikki näytetään sumeilta...me ollaan silti aika välkkyjä. :)


Tässä piti harjoitella seisomista. Se olis ollu muuten tosi helppoa, mutta kun äippä piti tota makupalaa niin kamalan kaukana. Näin kuulemma ei saa seistä, että takajalat on ihan liian edessä. Äippä kyllä sano, että kun me mennään sinne näyttelyyn niin ihan sama miten seison, kunhan vaan seison. Ekalla näyttelyllä ei kuulemma ole muuta väliä, kun että selvitään molemmat hengissä. Se taitaa toi äippä vähän jännittää sitä näyttelyä.


Katsekontaktia ja istumista. tuttu juttu jo mulle. Silloin kun se sattuu mua kiinnostamaan.


Höh - mitä ihmettä?!? Missä makupala viipyy? Äipän mielestä mulla on hienosti roikkuvat suupielet :)


Maahan. Tästä äippä oli ylpeä. Tällä viikolla se onnistui ekan kerran kunnolla. Mä tajusin, ettei mun ole pakko odottaa että makupala menee eka maahan vaan voin itse mennä sinne maahan odottamaan makupalaa. Pöh...näyttää olevan tyhjä käsi.


Tässä meillä oli leikkinäyttely. Seisomista olis pitänyt olla, mutta mun silmät rupes kamalasti loistamaan kun mä näin tos makupalan niin eihän siitä sitten meinannu mitään tulla.


Ja vielä lisää tätä samaa. Kyllä se nyt jotenkin sujuu, mutta tuomari saa luvan olla nopea, jos aikoo nähdä mun seisovan.

Tälläistä tällä kertaa. Huomenna on luvassa treffit Sutin kanssa, jos on hyvä keli. Äippä ei kuulemma jaksa pestä mua kokoajan.