torstai, 18. joulukuu 2008
Äipän ajatuksia, osa 24 (lumet häviää)
Punainen kettutyttö oli taas vauhdissa. Muutaman kerran jopa luulin hukanneeni sen kun tuntui neidin korvat olevan taas täynnä mitälievaikkua. Ensin ajattelin, etten varmana huutele, tulkoon perässä, mutta kun ei alkanut kuulua niin äidinvaistot käskivät huudella ja vihellellä. Tulihan se sitten viimein. Missä lie lenkkeillyt...
Outo valoilmiö oli taivaalla. Meillä kun ei sinistä taivasta ole näkynyt syksyn jälkeen kun parina päivänä. Kovin oli lyhyt riemu tämäkin, muutaman sekunnin vilahdus. Kuvista näkyy hyvin lumen "paljous".
Kommentit