Me oltiin tänään Ronjan kanssa tunnin lenkillä pitkän työpäivän jälkeen. Tässä meidän naapurissa on kolme koiraa. Hirvikoira Elli ja jämptlanninpystykorva ja sitten on vanha hirvikoira Viliami. Viliami on vapaana pihassa ja nuoret häkissä. Viliami tulee aina kylätielle sen jälkeen kun on ohi kävelty. Se käy haistelemassa kuulumiset ja merkkaa omat terveisensä. Se on jo vanha ja köpöttelee verkkaisesti eteenpäin.

Viliami tuli tielle tänäänkin kun oltiin menty heidän pihan ohi. Ajattelin, että se lähtee jolkottelemaan meidän perässä kun Ronjalla on juoksu parhaimmillaan kohta. Se kääntyikin tulosuuntaan ja lähti meidän kotia kohti. Me käytiin Ronjan kanssa lenkillä ja kun tultiin takaisin niin Viliami makoili koirahäkkien edessä ja söi tyytyväisenä luuta. Ajattelin, etten ole sen nähnyt koskaan syövän luuta ja yleensä se aina päästää muutamat haukut, muttei nyt sanonut mitään. Unohdin koko asian ja menimme siitä siten kotiin.

Kotona mies sanoi, että kun oli tullut sisältä ulos, oli ihmetellyt mikä ihmeen koira on Ronjan aitauksesssa. Se oli Viliami. Jätän yleensä aina portin auki. Se oli katsonut miestä sen näköisenä, että tiesi ettei saisi olla siellä. Lorauttanut koirankopin kulmaan terveisensä ja napannut Ronjan luun suuhunsa ja livahtanut ulos portista luu suussa ja tielle. Viliami ei siis koskaan juokse, sillä se on oikeasti jo ihan köpöttely iässä. Vielä tieltä se oli kääntynyt katsomaan miestä, että lähtekö perään ottamaan luuta takasin.

Selvisi siis sekin, miksi Viliami söi pihassaan niin keskittyneesti luuta. :)

Lopuksi yksi kuva viime viikolta Tammerkoskesta.