Me oltiin eilen äipän ja tytön kanssa teletappimaassa. Se on sellainen maisemoitu sorakuoppa joka näyttää ihan teletappimaalta. Mä oon löytäny sieltä niitten pupujen kakkiakin. On sen pakko olla teletappimaa. Teletappeja ei olla onnistuttu näkemään. Ne on varmaan niin arkoja, että pysysttelevät piilossa.

Sunnuntaina oltiin taas hakumetsässä. Nakkiukko löytyi kolme kertaa. Äippä haluais kovasti kokeilla mun kanssa jälkeä. Ajatteli, että se vois vähän rauhottaa ja auttaa mua keskittymään itse asiaan.

Tässä muutamia kuvia teletappimaasta. Alko olla jo vähän hämärää, joten ei kovin välkkyjä kuvia.

Mikään ei ole mun mielestä mahtavampaa, kuin lumihangessa juoksu.

 

Hei täällä hangen alla on jotain (äippä pelkää, että mä tukehdun tonne).

 

Varmasti oli pieni hiiri. Mä kuulin sen ja haistoin sen.

 

Mitä hä? Ei saa huudella mulle sillon kun olen metsällä. Hiiri pääsee karkuun. (ja niinhän se sitten pääsikin).

 

Hei vaan. Mä menenkin tänne, koska mun hiirijahti keskeytettiin pahasti.

 

Huhuu äippä. Mä olen täällä piilossa. Seuraa mun jälkiä!

 

No okei, mä tulen sinne, ekaks vaan haistelen tässä yhdet jäljet...oho - noloa myöntää, mutta ne olikin mun omat...

 

Hei, tyttö on kiivennyt soraharjun päälle. Mä haluan mukaan, nyt tuli kiire, kohta tulee jo pimeää...

 

Hei, täällä me ollaan.

 

Mitä ihmettä se yrittää saada mua tekemään. Mä en ymmärrä...

 

Ai seisomaan nätisti. Äipän kuvakulma ei taida olla ihan oikea, mutta menköön nyt tämän kerran. Äippää kuulemma vähän häiritsee kun takapuolen karvat on aina niin koholla, että näytän niin takakorkealta. Pitää vissiin laittaa niihin jotain geeliä, sitten kun menen näyttelyyn.. :)