Meillä oli keskiviikkona näytelmäkoulutusta. Paikalla oli ystäväni Reiska ja Hilla sekä Urhokin siellä vilahti ja sitten oli kaksi uutta parsonia, joiden nimiä en muista. Sitten meillä oli yllätysvieras, mun rakas siskoseni!

Mä hullaannuin ihan täysin kun mä näin mus siskon. Se yritti vähän komentaa mua, mutta kun mä vähän matelin sen edessä ja pusuttelin sitä, niin sit ei ollu mitään hätää.

Kuulemma sunnuntaina ollaan menossa johonkin näytelmiin. Harjoiteltiin juoksua. Mä osasin peitsata parhaiten koko joukosta. Mä olin siinä ihan loistava. Lisäksi mä osaan seistä niin, että näytän mahdollisimman korkealta takapuolesta, mä neuvon...takajalat vaan riittävän paljon mahan alle. Lisäksi mä osaan taitavasti kiemurrella pois pään, silloin kun hampaita pitäs näyttää. Mä oon tosi taitava. Äipän mielestä en...sillä on vähän erilaiset tavoitteet kun mulla. Äippä sano, että on tyytyväinen, jos osaan käyttäytyä niin kehässä, että saadaan joku arvostelu, eikä meitä käsketä kesken pois. Tosin se taitaa olla se arvostelu saksaksi, jotta mitä me sillä tehään kun ei me sitä ymmärretä.

NIIN! ja nyt me siivotaan.

Ja ekaks mä katkon kyllä nää oksat kun mua ottaa päähän kun nää on mun tiellä. NIIN!

Ja mä oon niin VAHVA ja VIISAS ja VOIMAKAS! NIIN!