Tänään aamulla me lähdettiin äipän kanssa kävelylle. Tiellä vastaan meitä tulikin sitten Luka ja Popi (äippänsä kanssa). Luka on siis musta leikattu Hovawart-poika (joka muuten täytti juuri tänään 5 vuotta) ja Bobby on hmm...rotu tulee myöhemmin...siis Welsh corgi cardigan.

Lukan ja Bobbyn äippä kerkeskin tulla meitä opettaan Teletappimaahan. Luka ja Bobby odotti puussa (siis puuhun kytkettynä) koska ne on tässä jälkijutussa jo vanhoja konkareita. Lukan äippä näytti meille miten me voidaan treenata jälkeä. Ja näin se meni:

Otetaan vaikka nakkipaloja tai papanoita. Alkupaikka (missä ihminen seisoo) tallataan jaloilla vähän "syvemmin" ja kantapään alle laitetaan namu ja astutaan sen päälle. Sitten astutaan ihan miniaskelia eteenpäin ja aina kantapään alle laitetaan namu. Ensin pitää harjoitella suoria pätkiä. Alussa ihan muutama hassu metri vaan. Viimeinen jälki voidaan vaikka tallata taas vähän paremmin ja laittaa sinne enemmän namuja. Sitten poistutaan, pitiköhän siinä poistua varmaankin niin ettei jälkeä pitkin tulla takas...varmaan.. Sitten koiralle näytetään suunta mistä jäljen pitäis löytyä ja kehoitetaan etsimään. Me päätettiin käyttää ETSI JÄLKI käskyä. Jos koira harhautuu kovin kauas jäljestä, ohjataan se takaisin oikeaan suuntaan, muutoin ei puututa työskentelyyn.

Mä löysin sen jäljen. Ja toisenkin. Tosin ekassa jäljessä oli paremmat papanat kun ne oli Lukan ja Bobbyn äipän papanoita. :)

Sitten kun lyhyet jäljet alkaa sujua, niin jälkiä pidennetään, askelia harvennetaan ja välissä olevat makupalat jätetään sitten lopulta pois. Sitten myöhemmin jälkiin tehdään myös mutkia ja polkujen ylityksiä ym. Silloin on hyvä merkitä jälki tekijää varten vaikka pyykkipojilla oksiin, että osaa seurata meneekö koira oikeasta paikasta. Luka osaa seurata jo vaikka kuinka pitkiä jälkiä. Luka on mun idoli.

Sitten me päästiin leikkimään. Äippää vähän mietitytti, että miten mä pärjään Bobbyn kanssa kun meillä on niin suuri kokoero, mutta ihan hyvin meillä meni. Bobby on niin vikkelä. Mä tykkään Bobbysta ihan älyttömästi. Lukakin on tosi mukava, eikä kurmuuttanu mua yhtään. Komentamassa kävi aina välillä. Me aikamme riehuttiin ja juostiin mäkiä ylös ja alas. Bobby vetäisi yhden rotan tai jonkun sellasen suihinsa. Kiitos Lukalle ja Bobbylle seurasta ja niitten äipälle jälkiopastuksesta.

Äippää taas harmittaa kun ei otettu kameraa mukaan. Me kokeiltiin vielä kotipihassa kaksi eri jälkeä. Noin 6m oli pisin sekä sisällä pari lyhyempää nakkijälkeä. Kaikista loppu löytyi.