Eilen illalla Jesse ja Arttu ajoivat pihaan äippänsä kanssa. Mä olin ihan että ihanaa. Me mentiin omalla autolla ihan pikkumatka sorakuopalle ja päästiin ulos riehumaan kaikki kolme. No sitten me vähän ihmeteltiin kun jo viiden minuutin päästä mentiin takas autoihin. Äippä sano, että suurimmat höyryt päästää ulos... Taas ajettiin ihan pikkumatka ja pysähdyttiin. Me koirat jäätiin autoihin odottamaan ja äipät meni pellolle. Niillä oli mukana salaperäisiä purkkeja ja pusseja. Puolen tunnin päästä ne tuli takas. Oli pitkä aika odottaa.

Äippä oli tehny mulle oman jäljen Maritan (Jessen ja Artun äippä) opastuksella. Alkuun se oli laittanu neljä palaa kuivattua kalaa. Sitten se oli astunu eteenpäin pienin askelin ja laittanu joka jäljen päälle palan kalaa. Kun mentiin vähän matkaa eteenpäin niin sitten oli jälkiä välissä (3-4kpl) joissa ei ollut palkkaa. Löysin jäljen hyvin ja seurasin ihan keskittyneesti. Pari kertaa meinasin eksyä, mutten kuitenkaan. Matkaa me ei äipän kanssa mitattu, mutta mä arvelen, että olis joku 50m? Mittasko Marita? Lopussa oli Maritan aarrepurkki - kinkkurouhetta! Ihanaa.

Sitten muutama kuva Jessen suorituksesta. Hienosti jälki löytyi ja purkki myös.

Ja sitten vanhaherra Arttu. Arttu oli ihan paras. Ei varmasti jättänyt yhtään jälkipalkkoja metsän eläimille. Arttu oli niin keskittynyt hommaan alusta loppuun.

Tää oli mahtava juttu. Tätä me treenataan koko kesä. Kiitos Marita ja Jesse ja Arttu!