1243013636_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Keskiviikkona ei oltu sitten kouluttautumassa, kun tuli kiireellisiä työmenoja. Eilen oltiin mätsärissä ja tänään käytiin pari pätkää seuraamista ja pari paikallaanoloa ottamassa raviradan parkkiksella ihan itsekseen samalla reissulla kun käytiin ruokakaupassa.

Meidän treenijengi on hävinnyt jonnekkin. Talvella oli vielä mukavasti porukkaa. Osa on "joutunut" haku-juttuihin, osa kait agilityyn, osalla on töitä ja osalla muuta menoa. Vähän tuntuu, että jos kolme ehtii paikalle se on jo hyvä suoritus. Itse olen ihan yhtä "syyllinen" kuin muutkin. Muutenkin tottelevaisuuspuoli mun ja Ronjan kohdalla junnaa vähän paikallaan. Toisetellaan vaan samoja juttuja päivästä toiseen. Ei ne täydellisesti suju, voi niitä hyvin toistella varmasti pitkään, mutta vähän on sellanen olo, että jotain uusia kikkoja ja juttuja pitäis kehitellä, niin itsen kuin koirankin mielen virkistämiseksi. Pää tuntuu vaan nyt niin tyhjältä, ettei mitään ideoita liiku siellä.

Kotona ollaan yritetty meille uutena juttuna "ota kippo" leikkiä. Ajatuksena oli, että kun koira ottaa kipon suuhunsa ja tuo sen mulle, siihen laitetaan makupala. Yksi ilta tahkottiin otakippoa niin, että yllytin koiraa ottamaan kipon suuhunsa ja kun se otti ja tiputti eteensä niin laitoin kippoon makupalan. Nyt myöhemmin mietin, että annoinkohan sen ymmärtää, että kipon tiputtamisesta saa makupalan. Seuraavana iltana siirsin kipon puolen metrin päähän koiran suusta ja otakippo-pyynnöllä se otti kipon ja tiputti sen etujalkojensa väliin ja sai makupalan. Yhden kerran se pyytämättä haki kipon keittiöstä olohuoneeseen ja annoin siihen makupalan. Eilen ja tänään se tuijotti kippoa kuin ei olisi ikinä kuullutkaan mitään kiposta. Odottelemme kuumeisesti lisää leo-temppuja Eilan sivuille. Lisäksi odottelemme innolla Eilan tapaamista heinäkuussa, jotta saamme vinkkejä ja ideoita ihan koko koiranelämäämme. (Ei mitään paineita Eila :) )

Mainittakoon tässä, että mehän emme kuulu leonberg-yhdistykseen.  Ei ole mitään syytä miksi emme kuulu, mutta jos ihan totta puhutaan, niin en oikein ole keksinyt syytä miksi kuuluisinkaan, paitsi saisin sen hyvän lehden. Koiraharrastukseen en välttämättä kaipaa mitään virallista yhdistystä tai kerhoa (tosin kuulun paikalliseen koirakerhoon ja olen myös kennel-liittoon liittynyt). Meillä ihan mahtava porukka tuossa omassa pienessä treeniringissä ja koiria on joka lähtöön. Kaikki ketkä ovat tulleet, on yritetty toivottaa avosydämin tervetulleeksi, osa on jäänyt ja osa kokenut etsivänsä jotain muuta. Mahtavinta meidän porukassa on mielestäni se, että jos joku asia askarruttaa mieltä (esim. miten saan koiran oppimaan tänne-käskyn) niin meidän porukassa voi esitttää kysymyksen kaikille pelkäämättä, että joku edes mielessään ajattelisi, että onhan tyhmä kun ei osaa tollasta. Se vastaa jolla on hyviä vinkkejä. Vastaavasti vastaajalla voi olla sitten jotain muuta kysyttävää.

Vaikka meillä onkin hieno porukka, kaipaan silti jotain rodunomaista toimintaa. En välttämättä mitään luentoja leopiirissä enkä välttämättä tapaamisia näyttelypaikoilla. Näyttelypaikalla on hienoja koiria ja vielä hienompia kasvattajia (vai toisinpäin) ja jokainen on tietenkin keskittynyt omaansa. Kasvattajat treffaavat kasvattejaan jne. Se on ihan ok - niin kuuluu ollakkin. Pidän itsekkin yhteyttä kasvattajaan ja kasvattaja meihin. Niin pitääkin olla. Tuossa kun juttelen erilaisten rotukoiratyyppien kanssa, niin pikkuisen surettaa, etten ole löytänyt mitään yhteyttä alueen muihin leo-ihmisiin. Haikeana kuuntelen kuinka villakoirilla on sitä ja nöffeillä tätä ja mäyräkoirilla toista. Ihan varmasti rotuyhdistysten "toiminaisilla" ja "toimimiehillä" on kädet ja selät väärällään töitä ja palkatonta sellaista, enkä missään nimessä halua kaataa mitään heidän niskaansa. Ei minulla toki mitään sitäkään vastaan olisi, vaikka yhdistyksen taholta jotain tapaamisia järjestettäisiin. Olen kuitenkin ihan varma, että ei voi pitää paikkaansa, että tälläkään seudulla ei ole kuin kourallinen leojen omistajia joista niistäkään muka kukaan ei olisi kiinnostunut tapaamaan muita leoja vaikkapa kerran tai pari kuussa. Kasvattajien kiireet ymmärrän, mutta mietin nimenomaan juuri niitä tavallisia perheitä, joissa asuu vaikkapa yksi leo.

Ei tapaamisten tarvitsisi kummoisia olla. Ei välttämättä mitään vapaana riekkumista, vaikka se koirien mielestä olisikin parasta. Suuressa joukossa koirillakin usein tyhmyys tiivistyy ja saa sitten olla varpaillaan kuka jahtaa ja ketä. Ihan pekkä kaupunkikävely (vaikka tunnin lenkki) olisi mukavaa. Saisi vaihtaa ajatuksia leoista ihan oikeasti, eikä vain tälläi virtuaalisesti netin kautta. Teemoja olisi valtavasti. Jos joku on harrastanut leonsa kanssa vaikka agilityä, voisi tämä joku kerta kertoa muillekkin mistä lähti liikkeelle, näyttää juttuja ja vinkkejä. Toinen taas voisi kertoa jälki jutuista jne. Ja ne joilla ei olisi mitään kerrottavaa hengailisi ihan tasavertaisina muiden mukana. Itse olen ainakin valmis jakamaan kaikkien halukkaiden kanssa kaiken tietoni, joka ei kyllä kummoista vielä ole, mutta jotain jutun aihetta varmasti keksittäisiin.

En juurikaan osallistu leoleireihin tai muihin kauempana järjestetyihin tapahtumiin (työ...), joten haavena olisi ,että edes paikallisia oppisin tuntemaan. Olisi mukavaa, että seuraavaan erkkariin tullessa, olisi edes joku (muukin kuin kasvattaja) jolle voisi sanoa terve- mitäs teidän koiralle kuuluu. Ei tarvitsisi seistä yksin koiran kanssa ja ihmetellä ohi vilahtelevia ihmisiä ja miettiä mihin "piiriin" pitäisi osallistua, vai pitäisikö mihinkään kun välillä pitää tarkistaa onko joku liimannut takkini selkämykseen lapun jossa lukee : olen tyhmä - älä puhu minulle"

Tälläistä tänään. Huomenna uudet aatokset ja kujeet. Ajatuksia tuli pikkusen enemmän kuin normaalisti. Maailmassa on paljon parannettavaa. Jokaisella omat huolensa. Oikein mukavaa ja leppoisaa viikonloppua kaikille, jotka jaksoivat oikeasti lukea tämän loppuun. Älkäätte kukaan vetäkö hernettä nenään tämän takia :)

Ensi viikolla alkaa onneksi se kauan odotettu jälkikurssi, jonka vetäjä on kuulemma ihan huippu tyyppi. Muita leoja ei joukossa ole, mutta se ei haittaa. Uusia haasteita tässä kaivataankin.