Eilen oltiin iltapäivällä koiran kanssa kävelemässä tuolla metsäautotiellä, minä ja mies ja koira. Ollaan ennenkin käyty siellä. Ei tule vastaan ketään ja liikenteen melukaan ei kuulu. Koira jolkotteli vapaana tien ojia pitkin ja nautti kuraisista kohdista. Aurinko paistoi ja oli aika leppoisa olo.

1245651219_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Sitten koira pysähtyi ja haistoi ilmasta hajun. Ensin ajattelin, että jänis tai jokin muu on mennyt, mutta koiran ilmeestä näki, että kyse oli jostain ihan muusta.

Sen niskakarvat nousivat pystyyn. Samoin Karvat selän päältä. Näistä kuvista näkee jo sään ja takapuolen päältä nousseet karvat.1245651241_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Se asteli metsään. Se kasvoi karvojen takia korkeutta ainakin kymmenen senttiä. Tässä vaiheessa tajusin, että kyseessä saattaisi olla jopa susi tai karhu ja itsellekkin iski sen verran paniikki, etten tajunnut enää kuvia ottaa.

Jos kyseessä olisi ollutkin vaikka jänis, ei koira olisi varoen astellut metsään vaan pinkaissut täysiä sinne. Eikä koira kai jäniksen takia nosta karvojaan pystyyn. Mua alko ihan hirvittään, onneks mies oli mukana. Koira seisoi metsässä karvat pystyssä muutama kymmenen metriä tiestä ja lähti lopulta peräämme kun huutelin.

Loppumatka sujuikin leppoisasti. Käytiin vielä pidemmällä ja mä vilkuilin kuitenkin jatkuvasti metsään. Taidan olla semmonen arkajalka. :) Karhut ja sudet on hienoja eläimiä, mutten välttämättä haluaisi kuitenkaan kohdata niitä silmästä silmnään, varsinkaan karhua tähän vuodenaikaan kun sillä todennäköisesti on pennut mukana.

Koirakin unohti hajut ja juoksenteli iloisesti loppumatkan. Välillä heittäytyi viileään nurmikkoon piiloon.

1245651260_img-d41d8cd98f00b204e9800998e