Meillä oli lauantaina mahtava päivä. Oltiin Kangasalla (vai Kangasalalla?) tokoilemassa Eila Honkasen johdolla. Kiitos Eila ja Peppi sekä muu perhe!

Itsellä oli kamera mukana, muttei montaa kuvaa tullut otettua kun oli liian vähän käsiä. Kiitos Eilalle kuvista! Tässä kirjoituksessa siis loput kuvat Eilan miehen ottamia. Kuvat oli hyviä, harmi vaan että niissä on joku järkyttävän näkönen ihminen koiran kanssa, siksi vaan kaksi tähän laitan. :)

Paikalla oli 7 leoa ja tietenkin Eilan Peppi. Keli oli vilpoisa, mutta varmaankin paras mahdollinen koiria ajatellen. Aloiteltiin kymmeneltä aamulla ja taisi kello olla lähempänä viittä iltapäivällä kun pois lähdettiin.

Ensimmäinen tärkeä asia jonka opin, oli se, että kun koiran kanssa treenataan, pitää ottaa käsi pois taskusta. Siis siitä vasemmasta jossa palkkanamit on. Käsi pidetään suorana sivulla ja sitten kun palkataan, esim. katsekontaktista niin vasta sitten käsi taskuun ja palkkaus. Namin voi pitää kädessä valmiina, mutta sillonkin käsi on suorana sivulla nyrkissä, eikä taskussa.

Samoin seuraamisessa tajusin, miksi koira laahustaa perässä. Olen työntänyt palkan liian taakse (tai omalle sivulle) ja samalla kehoittanut koiraa olemaan perässä. Palkan voi antaa käsi koukussa eteenpäin jolloin koiran on pakko tulla hakemaan se edempää jolloin se seuraa oikeasti sivulla. Lisäksi ollaan yritetty turhaan liian isoja kokonaisuuksia. ensin pelkkä liikkeellelähtö ja koko ajan "SEURAA" ja palkka, "SEURAA" ja palkka. ihan muutama askel ja seis. Sitten pelkkää suoraa ja sitten pelkkää käännöstä vasempaan jne. Sitten vasta kun nämä hallinnassa niin yhdistetään.

Opeteltiin myös seis -sanan merkitystä. Joku sanoikin osuvasti, että se on kuin koiran henkivakuutus. Sitähän se on. Kun koira osaa seis-käskyn niin hankalissa tilanteissa saat sen pysähtymään esim. ettei jää auton alle tms. Harjoiteltiin seis- käskyä siten että kun koira seisoi kauempana ja otti askeleen kohti ja katsoi ohjaajaa, niin heti "seis" ja sitten palkka heitettiin koiran jomman kumman sivun ohitse hieman koiran taakse, jolloin koiran liike eteenpäin loppui oitis. Kun koira oli ottanut namin ja kääntyy taas tullakseen ja katsoo ohjaajaa niin sama uudestaan.

Noutoa harjoiteltiin myös ja kapulaan tarttumista. Tässä vaiheessa meitä kutsui työt ja oltiin tunnin verran pois paikalta kun käväistiin avaamassa yksi ovi avaimensa unohtaneelle asukkaalle. Ronja otti kapulan hyvin suuhunsa. Olisi halunnut leikkiä sillä ja rouskuttaa sen poikki. :)

Hyppyä päästiin kokeilemaan, kun tultiin takaisin kentälle. Alkuopetukset menivät meiltä vähän sivu suun, mutta näissä muissakin on sulattelemista ihan tarpeeksi. :)

Ruutua Eila opetti myös. Eila oli opettanut Pepille sen kosketusalustan kanssa, joka lienee ihan hyvä keino. Meille kosketusalusta on tuntematon ennestään ja oli mukava tutustua siihenkin. Ruudun harjoittelu kannattaa aloittaa kahdella keilalla, jotka ovat aika lähellä toisiaan, että koira oppii menemään niiden välistä. Me laitettiin kahden keilan taakse rasia, jossa palkkaa ja kansi kiinni. Näytettiin koiralle että rasia on paikoillaan. Sitten koira keilojen toiselle puolelle ja nenä kohti rasiaa. Ruutu käskyllä näytettiin suunta ja koira meni rasialle ja äkkiä palkkaamaan. Ronjaa pikkusen sekoitti rasia, koska se jotenkin ajatteli, että kyseessä on nyt joku jälkijuttu, kun me ollaan käytetty siinäkin rasiaa. Sitten pikkuhiljaa voi lisätä takakeilatkin.

Ja pieniä pätkiä kerrallaan ja sitten taukoja, ettei keskittyminen ja mielenkiinto lopu.

Meillä alkaakin nyt pitkä ja hiljainen viikko. Kamera on muun perheen kanssa reissussa reilun viikon, joten kuvia ei tule hetkeen. Laitan sitten kuvia kun palailevat reissusta niin saatte arvailla missä kävivät. :) Ette arvaa, miten hiljasta on. Pitää vissiin pyytää koira viereen sänkyyn nukkumaan että saa unta. :)