1247159303_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Tänään oltiin tuossa äipän kanssa töitten jälkeen miettimässä mitä tehtäis. Muu perhe on äipän kameran kanssa edelleen reissussa ja meillä on ollu vähän orpo olo täällä kahdestaan. Tuntuu hassulta olla näin. Ekana iltana mä istuskelin tossa ikkunan edessä melkein kaks tuntia ja odottelin josko ne kohta sieltä tieltä tulis pihaan, mutta sitten luovutin. olen nukkunut osan yötä äipän vieressä ja osan sitten lattialla.

Täällä on ollu tänään kaamea keli...äipän mielestä. Välillä on tullut vettä kun saavista kaatamalla, paitsi kovan tuulen takia se on lentänyt vaakasuoraan. Välillä on vaan tihkuttanu ja paistoi tuossa aurinkokin melkein viisi minuuttia. Äippää ei huvittanu lähteä mihkään kävelylle.

Sitten soi puhelin ja äipän piti lähteä käymään töissä. Joku oli jättänyt avaimensa kotiin eikä päässyt sisälle. Mä kysyin äipältä, että saisinko lähteä mukaan. Ja äippä oli niin kiltti, että meni tolla meidän "kotiautolla" niin mahduin kyytiin. Me huristeltiin avaamaan se ovi ja takas tullessa äippä päättikin, että käytäskö kattomassa onko koirapuistossa koiria. Mehän oltiin viimeksi koirapuistossa joskus puoli vuotta sitten ja silloin se alaskanmalamuutti hyökkäs mun kurkkuun ja mä sain siltä kaiken lisäks vielä koiratäitäkin. Sen jälkeen ei sitten olla käytykkään.

Mä kyllä muistin heti paikan. Ekaks mä muistin kaikki ne mukavat kaverit, joita siellä oli ollu, mutta sitten kun me päästiin portille niin mä muistin myös ne ikävät tapahtumat siellä ja mua alko vähän jänskättään. Portille tuli mua vastaan neljä pikkusta koiraa ja ne kaikki haukku kamalasti mulle. Mä nuuhkutin niitä aidan takaa ekaksi ja sitten äippä päästi mut sisälle. Ne kaikki juoksi mun ympärillä ja mä päätin varmuuden vuoksi nostaa vähän selkäkarvoja pystyyn jotta näyttäisin isommalta kun tunsin oloni niin pieneksi (äippä vaan nauraa - mikähän sillä on?). No kohta mä huomasin, että ei ne koirat ole ilkeitä ja nostin hännän reippaasti selän päälle kaarelle niinkun kunnon leonbergin kuuluu ja lähdin tutkimaan koirapuiston hajuja. Pikkukoirat kipitti mun perässä. Koirapuistossa oli myöhemmin myös muutama isompi (isompi kun ne pikkukoirat) koiraa ja kaikkien kanssa mä tulin hyvin toimeen. Siellä oli sitten yksi pikkuriikkinen musta koira joka pelkäs kamalasti kaikkia muita. Sitten mä menin sen luokse ja se vaan näytti mulle hampaita. Mä ajattelin, että jos menen maahan niin se uskaltaa tulla mua haisteleen ja niin sitten menin. No ei se tullut ja mä ihan pikkuisen vaan ryömin sitä kohti ja asetuin taas paikoilleni. Sitten se kävi äkkiä haistamassa mun etutassua. Oli se pikkuriikkinen.

Äippä halus lähteä sitten kotiin ja yhteistuumin (ainakin melkein) me sitten lähdettiin. Meillä oli kova nälkä ja mä sanoin äipälle, että voitasko hakea jotain ruokaa. Äippä ajoi sitten hampurilaisketjun drive-in kaistalle ja tilas meille juustohampurilaiset. Juu mulle oman. Me ei olla jaksettu tehdä mitään ruokaa kun ei oo kun kaks syöjää ja mäkin syön vaan noita barffi-juttuja, mutta ne ei äipälle kelpaa. Ei me yleensä mitään hamppareita syödä, mutta nyt haettiin. Sitten se täti laittoi ne pussiin ja me ajettiin kotiin syömään ne. Kyllä oli kannattava työkeikka.