Tänään äippä siivos aamupäivän. Mä olin aitauksessa ja ihmettelin kun se kanto kovasti autoon kaikkea tavaraa. Sitten vihdoin puoli kahdentoista aikaan se laitto mutkin sinne ja mä olin innoissani, koska mä olin nähny, että mukaan pakattiin myös remmejä ja makupaloja ja muuta koirakamaa.

Me ajettiin ihan pieni matka tuohon Elovainion kauppakeskukselle ja äippä laittoi auton parkkiin ekoihin ruutuihin ovien eteen.Sitten kannettiin kamalasti tavaroita ulos autosta ja kiinnitettiin seinään banderolli, jossa luki; ÄLÄ JÄTÄ KUUMAAN AUTOON KOIRAA.

Me oltiin paikalla vähän niinkuin Ylöjärven koirakerhon nimissä muistuttamassa ihmisiä siitä miten voi käydä jos jättää koiran autoon ja lähtee ite shoppailemaan.

Meitä oli paikalla siis kolme ja pakkohan meidän oli ottaa noi ihmisetkin mukaan kun ne niin nätisti pyysi. Mun seurana oli siis Reiska ja Jesse, mun rakkaat poikaystävät. Tosin nyt oli leikkiminen kielletty ja hyvin me maltettiinkin olla alkusähläyksen jälkeen.

Meidän kaikkien autoissa oli lämpömittarit ja ne oli kiinni siten, että ohikulkijat saattoivat kurkistaa ikkunoista lämpötilaa. Munkin autossa oli neljä ikkunaa auki (rakosellaan siis, ne on sellaset linkkuun laitettavat sivuikkunat) ja äipän lämpömittari ei riittäny kertomaan totuutta, kun asteikko loppui 50 asteeseen ja se meni ihan ylös se sininen juttu siinä mittarissa. Ulkona oli n.23 astetta lämmintä ja osittain pilvistäkin, mutta lämpötila kohosi jo ekan puolen tunnin aikana 48 asteeseen.

Meillä oli tarjoilla autoileville koirille vettä ja muutama siinä kävikin juottamassa koiraansa. Ihmiset suhtautu positiivisesti meihin ja ihmisiinkin ja monet oli tosi hyvillään, että joku jaksaa tällästä tehdä koirien hyväksi. Tottakai me jaksetaan kun me ollaan ittekkin koiria ja tiedetään miten kuuma autossa voi olla turkki päällä.

Muutama perhe oli tulossa kauppakeskukseen ja pysähtyivät ulko-ovilla kohdallamme ja joku palasikin autolle ja käytti koiraa ulkona sen ajan kun muut shoppailivat. Jotkut kysyivät voivatko tuoda koiran meille ulos siksi aikaa kun käyvät ostoksilla ja lupasimme pitää silmällä, mutta lopulta kukaan ei tuonut. Me saimme paljon rapsutuksia ja kaikille meille löytyi omat ihailijamme.

Eräs nuori "herra" väitteli pitkään siitä, että hänen mielestään koiraa voi pitää autossa vaikka kuinka kauan, koska hänellä on ilmastointi autossa. Tosin ilmastointikaan ei viilennä autoa enää sen jälkeen kun auto ei ole käynnissä. Lisäksi hän totesi, ettei voi tuoda koiraa ulos koska se ei halua tulla ulos, se tykkää olla kuumassa ja se tappaisikin kuulemma kaikki kun on am.staffi. Kuulemma jo 10kk vanhakin.

Yhdessä sähkönsinisessä farmarissa oli yksi iso musta koira takana ja etupenkillä pieni pitempikarvainen koira. Koirat pitivät kovaa meteliä. Me siis kiertelimme aina välillä autojen välissä ja jos havaitsimme auton, johon oli jätetty koiria niin jätimme tuulilasiin lapun, jossa kerrottiin mitä voi seurata siitä, että koiran jättää kuumaan autoon. Me laitettiin siihen siniseenkin autoon lappu, vaikka se iso musta melkein tuli lasin läpi kun oli niin kiukkunen meille.

Eipä tultu laskeneeksi montako autoa laputettiin, ainakin kymmenisen varmaan. Meillä oli hieno tiimi. Aloiteltiin siinä ennen kahtatoista ja kotiin lähdettiin pikkusta vaille neljä. Alunperin oli tarkoitus olla pari tuntia, mutta aika menikin tosi nopsaan. Me saatiin välipalksi siankorvia ja luut ja tietenkin kaikilla meillä oli kokoajan palkkapussit nameja täynnä. Äippä sitoi mun narun vyölaukkuunsa kun me kierrettiin autojen välissä ja mä osasin seurata ilman pyyntöä tosi nätisti. Samoin odottelin hienosti pylvääseen sidottuna kun äippä kävi hakemassa sisältä vettä ja toisella kertaa jätskit. Tässähän tuli vähän niinkun BH-kokeen kaupunkiosuutta harjoteltua meidän kaikkien. Paitsi Jessehän on sen jo suorittanut.

Tässä vielä lopuksi yksittäiskuvat meistä kaikista fiksuista.

Jesse, joka on niin maltillinen ja mammaa jatkuvasti tarkkaileva fiksu herra

Sitten Reiska, joka komea nuorimies, joka on kiltti ja oppivainen.

Ja sitten minä, joka olen onnekas kun mulla on niin paljon hyviä koiraystäviä.

Päivä oli mahtava. Tälläisiä huomio-tempauksia pitäisi järjestää kaikkialla, kaikkien ja useasti. Katsotaan nyt koska otetaan uusiksi. Ehkä pitäisi vaihtaa paikkaa välillä.

Kiitos ja näkemiin. Minä siirryn nyt eteisen viileälle puulattialle lepuuttamaan jalkoja ja viilentämään masua.

p.s. Äippä huomas mussa punkin. Ihan silmän vieressä ja sitä alko häiritteen se niin paljon, että se nappas sen sormilla irti. Meillä ei olekkaan mitään punkkipihtejä, mutta onneks se lähti kokonaisena kaikkine jalkoineen irti. Toivottavasti niitä ei löydy lisää. Jessellä onkin sellanen vihreä yrttipanta ja siitä on kuulemma ollu apua. Se oli mun elämäni eka punkki. Ellei sitten meiltä ole jääny niitä huomaamatta.