Tänään oli sitten se päivä kun toinen ranskanluppakanimme siirtyi ajasta iäisyyteen. Eilen se oli jo heikkona ja ennen kuin ehdin tukkia maa-onkalon suuta se livahti sinne kuolemaan. Tänään sitten kaivettiin monta metriä tunnelia auki, jotta löydettiin se. Hautajaiset olivat koruttomat ja se laitettiin lepäämään edesmenneen vaimonsa viereen pihasyreenin alle. Jäljellä on enää heidän lapsensa, jolle pitää nyt sitten pitää paljon seuraa, jotta ei ikävysty. Uusia kaneja ei enää hankita.
Illalla käytiin Ronjan kanssa fiilistelemässä ilta-auringossa.
Vilja alkaa olla kypsää - tuumasi Ronja.
Löydettiin taas kauniita kukkia, jotka nuokkuivat ilta-auringossa.
Pienet hyönteiset tanssivat parvina ilta-auringossa viljapellon yllä.
Timotei on kauniimpi kuin monet luulevatkaan...
Saimme tänään postia eräältä Ronjan kaimalta, leonberg myöskin, jolta on löydetty nisäkasvaimia. Me pidämme täällä peukkuja, että Ronjan elämä olisi mahdollisimma hyvä ja pitkä vielä. Nämä luoumiset ovat aina kipeitä asioita - niissä pitäisi kaikkien tukea toinen toistaan. Kun koira on elänyt elämänsä antaen kaiken itsestään ihmiselle, on ihmisen aika antaa koiralle viimeinen palvelus kun sen aika on tullut. Toivottavasti Ronjalla (molemmilla) on vielä paljon aikaa.
Kommentit