ME lähdettiin äipän kanssa kaupunkiin viemään poikaa treeneihin ja sitten meille soitti äipän veli, joka ilmoitteli kahdesta koirakarkurista, joiden oli nähnyt jolkottelevan Ylöjärven keskustaan päin. Me ajettiin takaisin Tampereelta ja meidän treenikaverin. Jessen ja Artun äipän kanssa etsittiin koiria jokunen tovi ajelemalla autoilla Ylöjärven keskustassa ja kyselemällä ihmisiltä.

Toinen koira oli Beethoovenin näköinen ja toinen kultaisennoutajan näköinen ja olivat yhdessä taittaneet matkaa Beethoovenin johdolla. Koirat olivat näyttäneet väsyneiltä ja olleet myös märkiä. kultaisennoutajan näköinen oli pysähdellyt välillä ja Beethooveni oli sitten sitä odotellut.

Me ei löydetty koiria, mutta Marita laittoi Ylöjärven koirakerhon palstalle ilmoituksen, jospa joku löytää ne ennen kuin jäävät auton alle tai liikaa väsähtävät.

No me lähdettiin äipän kanssa sitten takaisin kaupunkiin, mutta kello oli jo niin paljon, ettei meille jäänyt paljoa aikaa enää mennä lenkille ja niinpä äippä päätti yllättää mut ja ajoikin koirapuistoon Näsijärven rantaan. Me ei olle käyty siellä pitkiin aikoihin. Siellä olikin monta mukavaa kaveria ja mä pääsin juoksentelemaan ja leikkimään. Ja arvatkaa mitä - äipällä oli kamerakin mukana...

Kaikki kaverit olivat poikia. Nuori alle puoli vuotias Howavart, sitten nuori labbis ja musta ja karvainen poika.

Mustan omistaja ei tiennyt mitä rotuja siinä on kun se oli löytökoira, mutta musta se Musta oli ihana. Ja sekin tykästyi muhun valtavasti. Sen omistaja epäili, että voisi olla vinttikoiraa ja snautseria ja saattaa ollakkin, kun sen ruumis oli kuin vinttikoiran, mutta paljon karvasempi. Ja nopeat jalat.

Meillä oli tosi mukavaa yhdessä... tai no mulla on aina kaikkien kanssa...

Sitten äipän mieliksi mä annoin sen ottaa vielä yhden sivuposeerauksen musta ja ihan hyvä siitä tulikin.

Semmoinen päivä. Toivottavasti karkurit löytyvät ja pääsevät kotiinsa ennen pimeää. Vaikea niitä on nyt lähteä uudelleen etsimään, ennen kuin tulee jotain näköhavaintoja.