Meidän treeneissä oli tänään vieras. Meitä oli kouluttamassa Pia (http://www.haukkuapila.fi/). Me mentiin kentälle vuorotellen ja saatiin kaikki sitten Pialta hyviä neuvoja kun kerrottiin mikä meidän kenenkin mielestä on sellainen juttu BH:ta tai muuta ajatellen, mihin meidän pitäis löytää parannuskeino.

Ensin oli vuorossa Urho. Urho on tosi taitava poika ja Pia arveli, että BH menisi kyllä läpi tälläisellä suorituksella. Urho veti äippänsä kanssa läpi koko kaavion.

Urhon ollessa "radalla" harjoitteli Reiska paikallaanmakuuta, mutta sitten Reiskakin päästettiin Pian oppiin. Muistaakseni Reiska sai kotiläksyksi leikkimistä kentällä. Reiska on muuten oikien komia uudessa turkissaan.

Seuraavaksi tulikin sitten Jesse. Jesse harrastaa joskus myös peesaamista niinkuin mäkin ja saikin läksyksi sen, että opettelisi itse ottamaan kontaktia koulutuksessa ja hakeutumaan näin näin oikeaan paikkaan. Jessehän on suorittanut jo BH-tutkinnon.

Sitten oli meidän vuoro. Kuten kuvista näkyy niin alkaa jo hämärtyä.

Meidän jälkeen tuli Tira-tyttö. Tira on kamalan kiltti ja osaavainen myös. Jos oikein muistan niin Tira sai kehoituksen myös leikkiä leluilla kentällä ja lisäksi harjoitella kääntymistä seurattaessa.

Viimeisenä, muttei vähäisempänä  pimenevässä illassa oli Rasmus. Rasmus näytti meille kaikille miten hyvään suoritukseen pystyy viimeiseksi jätetty koira. Käännökset täydelliset ja istumiset ja seuraamiset. Pikkuisen meni pieleen kun jäi istumaan kun liikkeestä maahan piti mennä. Rasmus rakastaa sen äippää enemmän kuin mitään muuta.

Sitten pikkusen enemmän meidän vuorosta. Piia halusi tietenkin tietää, mikä meidän kohdalla on se ongelma. No niitähän riittää - näihin muihinkonkareihin verrattuna meillä on vielä paljon hiomista. Äipän mielestä suurin haaste mun kanssa on se, mitä se on aina hokenut, että mä olen joku tuurikoira ja Piiakin huomasi sen kyllä. Mä olen tosi innokas tekemään jotain juttuja ja sitten taas kymmenen sekunnin päästä ihan muissa maailmoissa. No minkäs mä sille voin, kun yhtäkkiä huomaan, että kentänreunalla tapahtuukin jotain mielenkiintoisempaa ja kyllähän mä tiedän, ettei se äippä häviä mihkään vaikka mä en kokoajan pidäkkään sitä silmällä.

Koska nä olen nyt sellasessa vireystilassa usein treeneissä, että mä voin hyvin seurailla niitä kentänreunan tapahtumia ja tehdä sitten vasta kun äippä käskee, niin päätettiin kokeilla tästälähtien sellaista taktiikkaa, jossa mä joutuisin pakosta olemaan se aktiivisempi osapuoli. Eli jos äippä on mun kanssa kentällä, niin se voi odottaa että mä haen siihen kontaktia - istun sivulle tai alkuun vaikka eteen kunhan katson. Koska Piian mielestä mä kuitenkin olen tyyppiä, joka kuitenkin kaikesta huolimatta tykkään tehdä juttuja. Ja olenhän mä vielä vähän kakarakin, ettei multa voikkaan odottaa ihan kaikkea vielä - ainakaan täydellisesti - eikä äippä odotakkaan.

Piia neuvoi ottamaan ihan kahden-kolmen askeleen seuraamista ja samantien käskemättä perusasentoon istumaan vierelle. Koska mulla on tapana istua vinoon, siten, että käännän takapuoleni äipästä poispäin ja pääni äippään, niin saatiin käsky sitten treenata siten, että jos istun vinoon niin äipän pitää ottaa askel oikealle tai eteen ja pyytää uudestaan sivulle ja taas pari askelta seuraamista ja sitten vasta onnistuneesta perusasennosta palkka. Ja palkka vasta istuessa siksi tästä eteenpäin, että koska mä olen niin ...niin...niin hieno leidi, etten voi syödä samalla kun kävelen vaikka kyseessä olisi kuinka pieni palkka tahansa. Se ei kuulu hyviin käytötapoihin. Päätettiin siis kokeilla siten, että seuratessa ei paljoa ainakaan palkkaa. Palkkaamista vasemmalla kädellä jatketaan, koska pentuna mua palkattiin myös oikeasta kädestä ja Pia epäili, että vinous on voinut tulla siitäkin. Perusasentoon eli sivulle istumaan menemisessä äipän kuuluu vielä vähän ohjata mua palkan avulla, että asento saataisiin hiottua suoraksi ja nätiksi.

Lisäksi koska me ollaan otettu se naksu käyttöön niin saatiin ohjeeksi ottaa se jo mukaan treeneihin, vaikka koira ei olekkaan vielä täysin ehdollistunut naksuun - siis siihen että se on jokin "makkaraääni". Kunhan naksun äänen muistaa tehdä justiinsa oikeessa kohdassa ja antaa palkan samantien perään, niin mä kuulemma opin kyllä.  Lisäksi meitä kehoitettiin pitämään kotonakin jotain tempputuokioita, koska niistä mä tykkään.

Toivottavasti meidän äippä nyt vaan muistaa kaikki jutut, kun sillä tuppaa olemaan niin huono muisti. Musta koulutus oli mahtava ja äipän mielestä kanssa. Oikein paljon kiitoksia Jessen äipälle Maritalle, että järkkäsit meille niin hienon koulutuksen ja iso kiitos Piialle mahtavan viisaista vinkeistä. Jos joku tarvii vinkkejä johonkin koulutuksen osioon, niin voin lämpimästi suositella Piiaa, asioihin saa selitykset selkokielellä.

Tänään on luvassa kaupunkikävelyä. Taidetaan kiivetä Näsinkalliolle katsomaan joko puut ovat värjääntyneet.