Tänään oli ihana päivä. Aamulla kun auriknko paistoi me huomattiin, ettei taivaalla ole juurikaan pilviä ja äipän piti heti päästä ulos metsään lenkille. Pakkasta tosin oli melkein kymmenen astetta, mutta mitäs siitä. Äipälle ja iskälle vaan vaatteita lisää päälle. Mua ei pakkanen haittaa. Lumi on hienointa maailmassa, no ehkä kesällä löydetyn hienon hiekan jälkeen. Puut oli saanu oikein hienot valkoiset oksat. (äippä jopa innostui niin tuosta hienosta talvikelistä, että kirjoitteli aamulla jo puoli seittemän aikaan joulukortteja - hullu mikä hullu).

Aluksi me ajettiin autolla tuollaiselle metsätielle. Se on kaksi tietä yhdistävä tie ja siinä välissä ei luulisi hirvimiehiäkään kovasti olevan. Äippä kun luulee, että ne vois ampua mut hirvenä, jos rymistelisin tuolla puskissa. Mä kyllä sanoin, että mä voisin huutaa niille mennessäni; "täältä-tulee-koira-täältä-tulee-koira", mutta ei se usko, että ne tajuais.

Matkalla mä sain oikein ISOJA  hepuleita. Mikä on hienompaa kuin juosta pehmoisessa lumessa niin, että oksat rytisee. Jos mä kerron teille salaisuuden, niin luvatkaa, ettette kerro sitä kellekkään, mä osaan välillä lentää. Mä laitan tähän yhden kuvan, mutta älkää näyttäkö sitä kellekkään. Kaikilla on jokin erityistaito ja tää on mun. Mä osaan siis juosta kaikki jalat ilmassa.

Mä en oikeesti ole mikään keppi-hullu tai pallo-hullu, mutta kyllä mä niistä leikeistä kuitenkin tykkään. Kun me päästiin metsätien toiseen päähän, niin iskä heitteli mulle lumikökköjä. Äippä nyt oli tietenkin niin mielettömän hidas ton kameransa kanssa, että suurin osa hienoista kuvista meni  pilalle. Oli kuulkaa niin upeita hyppyjä.

Sitten me leikittiin sellasta leikkiä, että mun piti juosta iskän vierestä niin ettei se saa mua kiinni. Musta on ihanaa kun juoksee ihan täysiä siitä vierestä niin että kylki hipasee sitä ja sillon se yrittää ottaa mua kiinni ja mä tunnen sen kädet mun selässä ja lisään vaan vauhtia. Sitten teen täyskäännöksen satasen vaudissa ja otan uusiksi. Mä voitin tietenkin.

Siinä me sitten pikkuhiljaa lähdettiin käveleen takaspäin autolle. Äippä napsi kuvia ja mä yritin löytää peuranjälkiä. Yhdet mielenkiintoiset jäljet löysinkin, mutten kerinny pois äipän silmien alta kun se jo huusi mut takas tielle. No mä sitten päätin mennä, ettei sille tule paha mieli.

No tää talvi sitten tais olla tässä. Huomisesta alkaen on Tampereen seudulle luvattu plussakeliä. YÖK. Se tietää siis tassujen ja masun pesua aina ulkoilun jälkeen. On luvattu myös vesi- ja räntäsateita ja yöksikin lämmintä pitkäksi aikaa, joten ei sitten tule enää lumileikkejä.