Nyt on ollut pari päivää pakkasta. Ihanaa! Ei kuraa ja hiekkaa kaikkialla. Koirahan on käytetty masupesulla jokaisen lenkin jälkeen nyt kuukauden verran, kun on ollut suorastaan kamalat kelit. Vaikka sitä kuinka huljuttelee, niin aina löytyy lapiollinen hiekkaa paikasta jossa se on nukkunut ja turkkiaan kuivatellut.

Ronja on ollut rauhallisella tuulella. Poikakin on sitä tällä viikolla käyttänyt pariin kertaan sammakkolampilenkillä. Sammakkolampi on tässä meidän vieressä metsässä ihan kyläkoulun takana. Se on todella pieni lampi, olisiko 20m halkaisijaltaan. Siitä menee polku vierestä ja siksi se on saanut nimen sammakkolampilenkki. Kyllä siellä kesällä on sammakoitakin, jotta jokin perustelu nimen alkuosallekkin. Hyvin on siis lenkkeilyt sujunut seiskaluokkalaisenkin kanssa eikä ole takaisin tulleet naama ruvella narun perässä roikkuen.

Iltaisin ollaan vaan huilailtu ja istuttu sohvalla. Ronja tulee sohvalle viereen ja kääntyy makuulle siten, että laittaa painavan päänsä jalkojeni päälle. Tuhahtaa raskaasti ja sitten vaan on. Se tykkää kun sitä rapsuttaa ja hieroo niskasta ja myös korvien silittely on tässä tilanteessa sen mielestä ihanaa.

Juoksut ovat pahimmillaan ja sohville on levitetty suojaksi lakanoita. Ulkona pitää merkitä reitti kymmenene metrin välein, jotta kaikki kylän sulhasehdokkaat varmasti tietävät missä  rinsesa kulkee.

Eilen ehdittiin ulos vielä melkein valoisalla. Muutama kuvakin ehdittiin napata, ennenkuin kaikki alkoi näyttämään ensin punertavalta ja sitten sinertävältä ja sitten pimeältä. Meidän kone on valitettavasti tosi hidas ollut tänään kuvien siirrossa, vai johtuuko tästä ohjelmasta, jolla blogia kirjoittelen, mutta kokeillaan jospa muutama kuvanen saataisiin tähän kuitenkin.

Lupiinin siemenkodat olivat saaneet kauniin vuodenaikaan sopivan karvapeitteen.

Lätäköt olivat muuttuneet jäätauluiksi, joissa erilaiset kuviot seurasivat toisiaan aina reunoille saakka.

Yhdessä vaiheessa ilma alkoi olla niin punaista, kun aurinko oli jo laskenut, että koiran turkkikin näytti suorastaan palavalta. Pyysin sen makuulle punaiseen hiekkaan, mutta koska kuvasta ei saanutkaan enää tarkkaa ilman salamaa, kun ei ollut jalustaa mukana, niin enpäs saanutkaan punaista väriä taltioitua. Tässä kuittenkin lopputulos.

Lauantaina on tässä viiden kilometrin päässä alueen yritysten joulumyyjäiset ja Ylöjärven koirakerhon koiria menee sinne mukaan. Osa on halikoirina ja osa temppukoirina. Me ollaan lupauduttu halikoiraksi, tai siis olen Ronjan luvannut, mutta katsotaan nyt missä vaiheessa juoksu on. Ainakin tänään oli takapää sen näköinen, etten olisi kehdannut lähteä viemään lasten halittavaksi.