Nyt on parina päivänä satanut sitä ihanaa, pehmeää ja valkoista. Ei sitä paljon ole, mutta niin, että se tarttuu vähän tassunpohjiin ja sitä on kiva nuuhkuttaa. Mä nuuhkuttelin kaikkia kasveja, mutta äippä sanoi, että pitää olla varovainen, koska niissä on jääpiikkejä. Huijas taas.

Mä en ole päässyt nyt paljoakaan juoksentelemaan ja reuhkaamaan muualla kuin tuossa aitauksessa, kun mulla on ollut se juoksu. Äippä väittää, että muhun ei voi luottaa, kun näytän tarkkailevan kokoajan ympärilleni, että näkyykö poikakoiria. Nyt mä olen ollut pari päivää jo rauhallisempi, joten pääsin sitten vapaaksikin.

Sorakuopan reunalla on vanhoja keltaisia suuria juttuja. Kerran mä yritin mennä yhden pikkumökin sisälle kun sinne meni pupunkin jäljet, mutta äippä kielsi taas senkin ilon. Äippä sai kuningasajatuksen ja käski mut seisomaan sellaisen betonilaatan päälle. Se ajatteli, että kun mua saa eläinlääkärissäkin aina houkutella seisomaan vaa'an päälle, niin tässä olisi hyvää harjoitusta. Mä päätin sitten näyttää, että kyllä mä osaan vaikka maatakkin siinä. Ota vaan äippä pienoinen kuvia.

Ihanaa kun ei ole kurakelejä. Munkaan ei ole tarttenu käydä pesulla. Muuten olis hienoa, jos olis valosampaa ja me voitas olla äipän kanssa aina ja ikuisesti metsässä juoksentelemassa. Tulevalle viikolle on kyllä luvattu auringonpaistettakin.

Olen mä keksinyt vähän koiruuksiakin. Äippä oli ostanut jotain joulujuttuja. Ne oli muovikasseissa. No sellasia mukavia pieniä paketteja joissa on päällä läpinäkyvää rapisevaa ja sitten ihania värillisiä muovinaruja ja jotain pellavanarua. Mun mielestä ne oli muuten ihan hienosti pakattu, mutta niissä oli ihan älyttömästi liikaa sitä naruhommaa. Ihan kaameen näkösiä siis! Niin mä sitten päätin vähän parannella niitä ja irrottelin osan naruista pois. Nyt ne näyttää tosi hienoilta!  Äippä nosti sitten ne paketit tohon olkkarin pöydälle ja sano, että no niin - eiköhän jo riitä... on sekin kummallinen. Se valittaa, että kun on niin paljon hommia, siis jouluhommiakin ja sitten ei kuitenkaan halua mun apua. Mä saan kulkea sen perässä ympäri kämppää ihan turhaan. PÖH!