Poika meni eilen koulun kanssa laskettelemaan ja tuli kotiin vasta illalla. Se piti hakea tuosta viiden kilometrin päästä autolla. Me lähdettiin Ronjan kanssa odottelemaan ja käytiin samalla pikkusella lenkillä taajamassa. Jätettiin auto koululle. Siellä taisi olla jokin vanhempainilta tai muu. ihmisiä tuli paljon pihalle juuri silloin. Kun oltiin hetken matkaa kävelty kävelytietä pitkin niin takaamme kuului rykimistä - öhöm, krhöm... Ronja kääntyi valppaana tarkistamaan tilanteen. Sieltä tuli ihan siistin näköinen mies, liekö opettaja päästellen kurkustaan rökiviä ääniä. Ronja ei tiennyt, onko mies ok, vai olisiko siitä harmia. Se päätti kuitenkin varoitukseksi haukahtaa pari kertaa ja kertoa miehelle, että turha yrittääkkään mitään, mä olen huomannut sut. Se on ihan selvästi tullut tarkkaavaisemmaksi ihmisten suhteen. Ihan mukava piirre ajatellen sitä, että jos joku kaheli hyökkää jostain puskasta kimppuuni niin tiedän, että koira ehkä auttaa (ehkä). Mies sanoi Ronjalle, että mitäs mulle haukut ja käveli ohitsemme. Ronja jatkoi haisteluaan, mutta kohotti katseensa maasta vielä pari kertaa varmistuakseen, että mies todella jatkoi matkaansa.

Käveltiin eteenpäin ja vastaan tuli kaksi pikkuista kikkarakarvaista valkoista koiraa. Sain Ronjaan kontaktin hyvissä ajoin, vaikka se oli huomannut jo koirien lähestyvän. Täällä ja ohi käskyillä mentiin hienosti makupalan turvin ohitse vaikka ne kaksi yrittivät kovastikkin rähjätä.

Seuraavaksi vastaan tuli vanha mies perhoskoiran kanssa. Perhoskoirakin pisti kovan metelin päälle Ronjan nähdessään. On se vaan hauska kun nuo pikkukoirat ovat niin hurjan rohkeita. Taas päästiin ohi käskyllä ja namilla ohitse lähes vilkaisematta toiseen koiraan. Kyllähän Ronjan voisi niitä kaikkia päästää haistelemaan. Ei se niille mitään tekisi. Eri asia on se haluanko opettaa sen siihen, että kaikkia vastaantulevia koiria tervehditään - en halua. Jos ollaan paikassa missä koiria on paljon, ei Ronja välttämättä ole kiinnostunut kaikista. Ei voikkaan - kun niitä olisi niin paljon. Jos taas mennään täällä, missä koiria tulee vastaan yksi tai kaksi satunnaisin välein, niin on aiemmin ollut usein todella halukas tarkistamaan vastaantulijat. Nyt alkaa näyttää siltä, että antaa vihdoin mulle periksi ja kuuntelee mitä asiaa mulla noissa tilanteissa on.

Nähtiin etäältä vielä kaksi suklaanruskeaa setteri-tyyppistä koiraa. Pariskunta käytti niitä ja molemmilla oli oma käsivartensa jatkona. Todellakin jatkona. Heidän toinen kätensä nimittäin sojotti suoraan eteenpäin kun molemmat koirat vetivät niin vimmatusti. Välillä nykäisivät remmillä saadakseen koirat lopettamaan vetämisen, muttei näyttänyt tehoavan. Ronja käveli koko matkaan vetämättä. No kyllähän se välillä saattaa kiskoa pari metriä kun sillä on kiire haistelemaan seuraavaa penkkaa, mutta yleisesti ottaen kun sen kanssa kävelee yksin, ettei ole muita koiria seurana lenkillä, niin se kävelee nätisti. Melkeimpä niinpäin, että välillä saa kieputtaa remmiä lyhyemmälle, ettei sotkeennu jalkoihin.

Kylläpä taas oli hyvä reissu. Illalla tuo sitten veti nenän kautta hetken ilmaa voimakkaasti sisällä. Niinkuin silloin, jos on nenäpunkkeja. Yhden kerran. Seuraillaan tilannetta. Toisaalta kun tuo kulkee lenkit nenä maassa, niin saattaahan sinne mennä vaikka mitä roskia. Se nimittäin haistelee jäljetkin niin, että laittaa nenän ihan kiinni maahan ja vetää sitten nenän kautta hajuja (lunta, roskia ja mitä vielä) sisäänsä. Se tekee mielestään perusteellista työtä. :)

Tässä vielä kuva aamulenkiltä...

p.s. meillä olisi yhdet ylimääräiset tai siis pieneksi jääneet laskettelusukset ja monot. Suksien pituus 143cm ja monot kokoa 25 (olisko 37-39). Kaksi talvea lasketut, ihan hyvässä kunnossa. Jos olet kiinnostunut niin kuvia saat pyytämällä sähköpostilla. hp.150e.