Nyt meni hermot ja sen kyllä huomaa. Äippä istuu koneella, pyörittelee papereita, huokailee ja miettii. Kirjoittaa jotain ja kirjoittaa uudestaan. Laittaa rukseja ruutuihin. Taitaa olla seonnut. Ehkäpä se kertoo joskus mullekkin mitä se suunnittelee.

Blogin päivitykset on hunningolla. No eipä meille mitään ole tapahtunutkaan. Koirapuistossa ollaan käyty viikon aikana kaksi kertaa riehumassa. Koirakaverit on ihania. Varsinkin pikkukoirat. Koulutukset on jääneet kokonaan. Äippä ei jaksa kun sillä on kevätväsymys ja mua ei huvita. Tänään oltiin pitkällä narulenkillä ja äippä sanoi, että mulla on kevättä tassuissa kun vauhti on mahottoman kova. Äippää ei kuulemma huvita raahautua narussa perässä ja meille tulikin siitä vähän erimielisyyksiä. Äippä alkoi sitten niin ilkeeksi, että aina kun se hidasteli niin, että naru kiristy niin se kääntyikin toiseen suuntaan. Kun menin mukaan niin sitten käännyttiin taas menosuuntaan. Hullu akka! Ite tulee niin hitaasti.

Meillä on muuten ihan tajuttoman isot lumipenkat teitten varsilla. Kohta tulee kevät.

Äippä osti mulle mustan kong-lelun. Sieltä sisältä on ihanaa kurkotella kielellä jauhelihaa. Äippä aikoo antaa sen mulle aina kun ne ite syö. Niistä on kuulemma epäsopivaa, että tulen kahvipöydän viereen istumaan ja lasken kuolaisen kuononi pöydän reunalle pullalautasen viereen. Outoja nuo ihmiset...