Juhannuksena saatiin kesän ensimmäinen "kunnollinen" ukkoskuuro. Taivas oli hurjana. Koira ei juurikaan reagoinut jylinään. Se on hieno juttu, ettei ole kehittynyt mitään patoutumia ukkosta kohtaan. Edellinen leomme Nessahan pelkäsi ukkosta. Raukka vaan makasi keskellä olohuoneen lattiaa ja läähätti aina kun ukkonen saapui.

Juhannus aaton aamuna aikaisin oli pellolla huvittava näky aamulenkin aikaan. Keskenkasvuisten viljojen seassa oli kolme paria tarkkaan kuuntelevia korvia. Harmi, ettei kameran zoomi riittänyt lähemmäksi. Pupujussit kuvittelivat olevansa ihan turvassa, kun vaan korvat näkyvät.

Juhannus sujui hienosti grillatessa. Vaikka välillä oli sadekuuroja, niin paljon saatiin tehtyä aina niiden välissä. Sain trimmattua marjapensaatkin näkyviin heinikon seasta. Molemmin puolin naapurit olivat jossain lomailemassa ja Ronja sai olla vapaana koko ajan kanssamme. Se on niin paljon muutenkin rauhoittunut, että makoili vaan tarassilla. Vieläpuoli vuotta sitten, ei olisi tullut kuuloonkaan, että se pysyisi pihassa. Se tarvitsi siis vaan aikaa kasvaa aikuiseksi.

Juhannuksen jälkeen sunnuntaina ajeltiin sitten Kangasalle Vehoniemen automuseoon. Siellä oli porukkaa paljon ja ei menty sisälle. Laskeuduttiin koiran kanssa miljoona porrasta alas rantaan ja koira pääsi kahlailemaan veteen. Aallot ja tuuli oli kovat, mutta muuten mahtava ilma. Uimista se ei ole vieläkään hoksannut. Jos keppi menee liian syvälle, se jää sinne. Kahlailua rakastaa kyllä.

nouto ja ravistus...