Viikko on vierähtänyt taas edellisestä kirjoituksesta. Me ollaan oltu kaupalla töissä ja aina välillä opeteltu temppuja. Kyllä tolla meidänkin äipällä on välillä köyhä mielikuvitus kun se samaa temppua jahkaa pitkään. Sen mielestä olisi hyvä jos oppisin tunnistamaan eri esineet niiden nimillä, eikä kaikki olisi vain "esine". No onhan ne temppuilut siltikin ihania.

Toissapäivänä iki-ihana pentukoulun treenipomo Marita tuli kauppaan ja mä en voinut uskoa silmiäni. Maritan kyllä tunnistin heti, mutta sillä oli mukanaan jotain sille kuulumatonta. Pieni koiravauva! Mä olisin niin halunnut tutustua ja leikkiä ja olin ihan ihmeissäni koko jutusta. Ja se ei olekaan mikä tahansa vauva vaan se on super-hyper-vauva. Se on rohkea hoffityttönen joka uskokaa tai älkää - murisi mulle. Ikää sillä on 9viikkoa!

Eilen oltiin sitten treeneissä ja voi että kun se vauvakin oli siellä katselemassa Maritan kanssa. Ja multa ei meinannut tulla treeneistä yhtään mitään, kun pakkohan mun oli pitää silmällä kokoajan sitä pikkuista kun se on niin ihana. Se on kotona laittanut jo arvojärjestyksen uusiksi Maritan isojen hoffi-poikien kanssa. Sen isä onkin saksalainen huipputyyppi. Pärjännyt ties missä. Neidin nimi on muuten Ira.

Ja otettiin me pari kuvaa Maritan vanhimmasta upeasta ja niin ihanan arvokkaasta Arttu-herrastakin. Artulla on vähän jo vaivaa sitä sun tätä, mutta aina niin innoissaan mukana puuhassa. Artulle toivottelemme leppoisaa syksyä.

No pitihän meidän sitten treenatakkin, eikä vaan filmailla muita. Kerttukin oli vielä mukana. Kertulla on tänään laskettu aika ja odottelemme viestiä lapsosten syntymästä. Pidämme peukkuja, että kaikki sujuu hyvin ja Kerttu saa ihania ja suloisia lapsosia.

Meidän treenaaminen sujui kohtalaisesti. Mun mielestä hyvin niinkuin aina, mutta äippä ei ollut ihan tyytyväinen. Paikalla oli paljon porukkaa ja pari oudompaakin koiraa, joita piti tarkkailla pennun lisäksi. Otettiin sitten vaan lyhyitä seuraamisia ja liikkeestä istumista kun äippäkin pysähtyi. Maarit kävi katsomassa mun hampaat muistin virkistämiseksi ja pikkuisen harjoiteltiin paikallaan seisomista. Marita otti muutaman kuvankin, joten laitetaan ne nyt tähän, vaikka mua kyllä hävettää kun tuo äippä ei ole koskaan oikein edustuskelpoinen, varsinkaan missään koiratreenikuvissa.

p.s. sitä juoksua ei sitten näy eikä kuulu, vaikka äippä sen epäilikin olevan tulossa. Edelleen tutkin tarkkaan joka hajun ja puskan, mutta voihan se olla muutakin mielenkiintoista. Tassupari-kaupan takapihalla on muuten pihlajanmarjat kypsiä. Mun mielestä ne on niin ihanan kirpeitä, että pitää napata aina pari suuhun kun mennään ohi. :)

p.s.2. Kustantaja ilmoitti, että Ronjan pentuvuosi kirjaa on myyty sen verran, että toinen painos tulee luultavasti vielä. Meillä on kaupassa vielä saatavana kirjoja varastossa ja vaikka postitetaan niitä halukkaille. Kustantajalta suoraan voi myös tilata. Heidän verkkokauppaan pääsee sivussa olevasta kirjamainoksesta. :)