Meidän äipästä on tullut kiduttaja-äippä. Se tietää varsin hyvin, että mä en voi sietää mitään vaatteita, oli ne sitten heijastinliivejä tai valjaita. Mä en melkein pysty liikkumaan semmoiset vermeet päällä. Ja sitten yksi päivä meidän kauppaan tuli yhdet valjaat näytille ja olipas muuten kummaa sattumaa kun ne oli justiinsa mun kokoa. Ja arvatkaa kenelle ne puettiin?

No ei meillä äippäkään ole mikään valjaiden ystävä. Mutta mun harmikseni näihin se ihastui ikihyviksi. On kuulemma jotkut huippulaadukkaat ammattikäyttöön tehdyt. Ja mun pitää kuulemma vaan kestää. No onhan niissä äipän mielestä hyvä käsilenkki selässä josta saa kunnon otteen tarvittaessa ja iskän mielestä ne on hyvät kun niihin voi ostaa myös satulalaukut!

No olen sitten joutunut testaamaan näitä valjaita siellä sun täällä kiduttaja-äipän pakottaessa. Jos nyt ihan tarkkaan mietin niin ei ne mua niin kamalasti haittaa kun vaikka jotkut kamalat heijastinliivit. Oli mulla ne päällä syksyn ensimmäisellä leolenkilläkin.

Lenkillä oli ihan mukavasti leoja. Olipas kiva nuuhkutella teitä kaikkia. Jos joku haluaa, niin laittaa äipälle sähköpostia niin saa kuvia. Eipä niitä nyt montaa ole - kamerassakin oli joku väärä asetus ja suurin osa oli sumeita. Hyvä äippä - kymmenen pistettä taas sulle!

Eilen illalla me käytiin sorakuopalla ja mulle tapahtui sitten jotain kamalaa. Ei sentään purrut käärme nenään niinkuin "naapurin" Bobbya, mutta melkeimpä jotain vielä kamalampaa. Mä nimittäin unohdin kokonaan, että mulla oli valjaat päällä.

Niin - hyvinhän niillä pystyi juoksemaan. Mä olin luullut ettei niillä voi. Ja miksi äippä taas nauraa?