Kylläpäs taas on vierähtänyt aikaa kun äippä ei ole päästänyt mua koneelle kirjoittelemaan kuulumisia. Kyllähän mä ominpäinkin olisin voinut, mutta kun äippä ei ole kertonut mulle tietokoneen salasanaa

Sunnuntaina meillä oli treffit puuvuorella mun pentukouluaikaisen kaverini Suti-bullmastiffin kanssa. Mä tunnistin Sutin heti autosta vaikken ole nähnyt ainakaan vuoteen sitä. Aloin kiljua kuin syötävä kun innostuin vissiin vähän liikaa. Me päästiin Sutin kanssa kirmaamaan lumihankeen ja meillä oli IHANAA! Mä niin tykkään siitä Sutistakin. No mä tykkään kyllä melkein kaikista koirista. Äippä otti tietenkin kameran mukaan ja arvatkaa mitä: SIINÄ OLI AKKU IHAN TYHJÄ! Voi pölvästi! Sitten mentiin kotiin ja mä jäin nukkumaan kun ihmiset lähti auttamaan mummoa muuttamisessa. Siellä ne sitten olikin koko päivän - iltaan asti.

Kun ne sitten tuli kotiin ne oli ihan poikki. Mä sanoin äipälle, että kyllä meidän pitää lähteä vielä iltakävelylle ja niin se puki vaatteet päälle ja laittoi mulle flexin kaulapantaan kiinni.  Mentiin ovesta ulos ja kun päästiin raput alas niin voi että mitä mä näinkään: JÄNISPAISTI ISTUI IHAN MUN KUONON EDESSÄ JA ODOTTI, ETTÄ MÄ LAITTAISIN SEN SUUHUN. Ja niin sitä mentiin. Flexin naru on 8m ja se matka sujuikin mukavasti, sitten tuli pieni nykäys ja sen jälkeen VAPAUS. Kaulapanta meni poikki. Rusakko juoksi tien yli koulun pihaan ja mä perässä. Olin niin hurmiossa, että huusin kurkku suorana kun pingoin rusakon perässä ympäri koulun pihaa. Me heitettiin lenkki koulun takaa ja palattiin pihan puolelle. Mä pysyin hienosti perässä - ihan kintereillä. Sitten mentiin uudestaan koulun taakse synkkään metsään. Ja mitä siellä tapahtui - en kerrokkaan kun se on salaisuus.

Äippä huusi ja vihelsi ja vihelsi ja huusi. Se alkoi jo huolestua, kun mun ääntäkään ei enää kuulunut. Äippä pelkäsi että olen hukkunut koulun takana olevaan sammakkolampeen. Siinä on lähteitä tai jotain kun se on ihan jääkylmää kesälläkin se vesi. Äippä oli jo soittanut iskälle, että toisi taskulampun, että ne näkisi tulla mua metsästä etsimään. Siinä vaiheessa mä ajattelin, että äipän hermot alkaa olla jo katkeamispisteessä ja jolkottelin takaisin koulun pihalle. Rusakkokin katosi jonnekkin. Äippä talutti mut niskavilloista kotiin ja haettiin uusi panta ja tehtiin ihan pikkuinen pissalenkki ja mentiin nukkumaan.

Itsenäisyyspäivää meillä juhlistettiin niin, että äippä oli koko päivän järjestämässä jotain pentujen mätsäriä. Ja siellä oli kuulemma ollut vielä tooosi ihania koiranpentujakin. Mä en tietenkään päässyt mukaan. Tiistaina oltiin taas iki-ihanan Rasmus-leon kanssa aamulenkillä.Mulle tulee joka juoksun jälkeen (olisiko 8viikkoa?) sellainen laihdutusvimma, etten viitsi syödä oikein mitään. Kun ei kerran saanut edes sitä rusakkopaistiakaan. Hyvähän se välillä on vähän himmailla sen syömisen kanssa että linjat pysyy kunnossa. Ja jouluna kuitenkin tulee syötyä taas paljon kaikkea, koska mä olen ollut niin kiltti, että pukki tuo mulle varmaan vaikka mitä herkkuja :)

Eipä täällä mitään muuta kummallista ole tapahtunut. Äipän mieliksi mä laitan tähän muutaman kuvan vielä mätsärissä olleista pennuista.