Tänään meillä on ollut hirmupakkanen. Aamulla anivarhain mittari näytti -28. Parin tunnin päästä se kipusi vielä pari astetta kylmempään. Auto suostui lähtemään käyntiin ja päästiin töihin. Ulkona mullakin alkaa tassuja palella tässä kelissä. Ja jos lenkillä näin tapahtuu niin äippäkin on niin ilkeä, ettei edes kanna mua kotiin. Ite pitää kenkiä jalassa, helppoohan sillä on. Mun mielestä koiralle ei tossut kuulu, ainakaan mulle, joten koska en suostu moisia pukemaan niin kai se on vaan sitten kestettävä, vaikka kyllä se äippä vois ihan hyvin mua kantaa....

Puolen päivän jälkeen tuli kauppaan Inka eläinlääkäri. Mä olin ihan innoissani. Sitten Inka sanoi haluavansa mun tassusta verta. Mikään muu mua ei haitannut toimenpiteessä, mutta se kiristävä kuminauha oli typerä. Annoin oikein hienosti leikata vähän karvoja jalasta ja pistää hirmuisella neulalla. Veri lähetetään kuulemma johonkin kaukomaille polyneuropatiatestiin. Äippä vei sen sitten samantien postiinkin. Ja kyllä me jaksetaan aina olla Inkalle kiitollisia, Inka on meidän oma hovi-eläinlääkäri. Aivan ihana! Ihan tosta vain ohikulkumatkallaan poikkesi meidän kauppaan ja meidän ei tarttenu lähteä mihinkään.