Mun elämä on muuttunut tylsäksi. Zorron treffeistä on nyt kulunut reilut kaksi viikkoa. En ole suostunut edelleenkään kertomaan kellekkään onko masussani kasvamassa pentusia. Mitä se kenellekkään edes kuuluu? Mutta tylsää on. Tosi tylsää. Olen äipän kanssa päivät kaupassa ja siellä se vasta tylsää onkin. Asiakkaita tulee välillä portille katsomaan mua, mutta ei mua nyt justiinsa huvita edes nousta tervehtimään niitä. Saatan mä vähän kääntää silmiä niitten suuntaan ja pyöritellä niitä. Välillä äippä komentaa mut ylös tervehtimään ihmisiä. Silloin mä nousen ja menen portille ja seison siinä kun patsas ja odotan että ne saa rapsuttaa mua. Häntää en ainakaan jaksa heiluttaa. Kun ei vaan huvita.

Kaupassa mä vaan makoilen yleensä siinä portin edessä. Ja äippäkin on niin tyhmä, että sen pitää alvariinsa päästä muka kulkemaan siitä portista. Ja se aukeaa justiinsa sinne suuntaan missä on mun paikka. Ja sitten mun pitäs muka kokoajan nousta ja väistää ja se ei oo ollenkaan reilua! Jos joku hyllyjen välistä kysyy jotain niin ihan hyvin äippä vois vaan tiskin takaa huudella sille vastauksia, mä en ymmärrä ollenkaan tollasta portista ramppaamista.

No on tietenkin poikkeusihmisiä, kuten meidän perheen lapset ja pentukoulun pomo Marita ja muutama muu kenen takia mä nousen salamana ja hyppään vaikka myyntitiskille tervehtimään. Äippä ei tykkää sellaisesta riekkumisestakaan, mutta on tyytyväinen että teen niin nytkin vaikka muuten onkin tylsää. Siitä se tietää etten ole kipeä kuitenkaan.

Tänään on muutenkin kökkö päivä. Äippä yritti piristää mua ja haettiin yhdessä hyllystä possunkorva. Muttei mua huvittanut syödä sitä. Jemmasin sen maton alle. Ja äippä otti sen pois. Tänne ei saa kuulemma jemmata mitään ruokaa ettei niitä sitten tartte vahtiakkaan jos tulee kauppaan muita koiria. No pitäköön korvansa kun on itekkin semmonen possu.

Kolmen aikaan käytiin taas tuttuun tapaan takapihalla puistossa pikkupisulenkillä. Mua ei kyllä oikeestaan huvitanu kävellä ollenkaan. Kamalan kurastakin. Hankalaa kun pitää kävellä penkoissa ettei tassut likaannu. Äippä joutu vähän vetämään mua että päästiin eteenpäin.

Ruoka maittaa edelleen hyvin. Äippä-hitleri on antanut mulle nyt vaan papanoita. Se haluaa pelata varman päälle, että jos pentusia tulee niin saan kaikki tarvittavat vitamiinit. Papanoitten sekaan se laittaa yhden valkosipulitabletin työpäivinä. Ne on ihan hyviä ja niitä kannattaa kuulemma ottaa ihan varmuuden vuoksi, ettei vaan iske mikään flunssa tai yskä. Tänään on kuitenkin niin tylsä päivä, etten oikein välittäny tosta ruoastakaan. Kävin kyllä heti katsomassa mitä kuppiin tuli, mutta söin sitten vasta pienen miettimisen jälkeen. Kai sitä kuitenkin on pakko syödä jotain henkensä pitimiksi.

Huh huh - nyt tuli kirjoitettua niin paljon, että nyt se vasta tylsää onkin...taidan mennä jatkamaan tylsiä päiväunia.

p.s. äippä on saanut vihdoinkin jo kohtalaisesti tuotteita Tassuparin verkkokauppaan. Paina tassua oikeassa reunassa ja käy kurkkaamassa. Sieltä löytyy mm. ne Oropharman lisäravinteet koirille.