Koira alkaa muistuttaa emäntäänsä. Minä vaan en ole raskaana. Ylhäältä katsottuna neiti näyttää leveämmältä ja löysähköt masunahkat on muuttuneet pinkeiksi.

Joka päivä lenkkeillään, muttei tuo kovin innostunut ole. Osittain johtuu kyllä kurakeleistäkin, kun Ronjan mielestä on yököttävää kun tassut kastuvat. Tosin keskikesällä jos pääsee juoksemaan mutaiseen suo-ojaan, niin se ei kyllä ole yhtään yököttävää :). Väsyneempi tuo on kuin aiemmin. Ruoka (papanat) menee hyvin alas kunhan siihen muistaa sekoittaa jotain sekaan. Ja kaikki mitä ihmiset syövät menisi alas vielä paremmin. Varsinkin makkara!

Tänään on varmaankin se päivä kun pennut ovat kasvaneet sen verran, että alkavat painaa masussa jo koirankin mielestä. Se oli koko aamupäivän rauhaton vaikka se normaalisti nukkuu tai huilailee vaan aamupäivän täällä töissä. Aina kun menin portista myymälän puolelle, se tuli portille ja halusi lähteä ulos vaikka oltiin juuri käyty. Ei sillä varsinaisesti pissahätäkään ollut, mutta päättelin, että olisiko pennut nyt sen verran suurempia jo, että saattavat painaa mahassa virtsarakkoa? Nyt on 38 päivä asututuksesta. No kipeä se ei kuitenkaan ole, sillä kun tulee sellaisia tuttuja asiakkaita joista se tykkää yli kaiken, se innostuu kyllä heti, niin että pitää vähän toppuutella ettei masuasukit heitä pahasti kuperkeikkaa :)