Kaikki on sujunut niin hyvin, että tottakai jossain vaiheessa pitää tulla jotain ikävääkin. Ronjalle nousi vähän lämpöä eilen illalla ja yksi tissi oli kuuma ja turpeinen. Yöllä syötiin valkosipulia ja ruusunmarjajauhetta ja aamuksi lämpö oli laskenut jo alle 39 asteen. Eläinlääkärimme soitti meille antibiottikuurin lähiapteekkiin. Parempi pelata varman päälle kun vatsakin on reistaillut useamman päivän äipällä. Saatiin heti aamusta antibiottit otettua ja nyt iltapäivällä Ronjaäippä on jo huomattavasti paremmalla mielin.

Pennut kasvavat suhisten. Painavin jo yli 2kg. Tänään syötiin lautaselta turvotettua Acanan Large Puppy ruokaa kermaviilissä. Ja maistui taas koko naamalle, tassuille ja mahanalsille. Murahtelevat pentulaatikossa toisilleen,  sitten yrittävät syöksähtää kaverin "kimppuun" juosten, mutta kompastuvat kuonolleen. Sitten nousevat ylös ja sinnikkäästi yrittävät uudelleen ja uudelleen. Heiluttavat häntää kävellessään ja yrittävät tassulla läpsien haastaa kaveria painimaan ja mittaamaan kummalla on suurempi suu. Kaikista ihanin hetki on nyt se, kun laitan Ronjan maate pentulaatikon ulkopuolelle ja otan 6 ensimmäistä kaveria syömään sinne maitoa. Ne katsoa napittavat laatikossa ja kun taputan rauhallisesti käsiä yhteen ja sanon tule tänne vaan, niin pentu vuorollaan katsoo silmiin ja päättäväisin horjuvin askelin kävelee suoraan käsieni väliin. Ihan selkeästi fiksuja kavereita.

Kaikilla pennuilla on jo kodit. Yksi poika on vielä vähän epävarma ja sekin on kiinni meistä itsestämme, kun pähkäilemme jäisikö kotiin yksi vai ei. Annamme itsellemme vielä hetken miettimisaikaa :) Peruutuksia toki voi aina tulla ja niihin pitää varautua.