No niin, tänään on sitten se päivä kun ensimmäinen tenava muuttaa omaan kotiin. Ne on niin kovin ihania kyllä, mutta toisaalta sitten kun niitä on vähemmän niin ehdin itsekkin niitten kanssa leikkiä enemmän. Nyt ne on jo niin isoja ettei tarvitse enää maitoakaan vaan syövät ihan oikeaa ruokaa. Äippä kyllä antaa tai sanoo antavansa sen ruoan niille joko pentuhuoneeseen tai sitten ulkoaitaukseen. No sitten se kieltää minua tulemasta sinne. Väittää, että mä söisin kuitenkin kaikki pentujen ruoat, mutta ehei, väärässä on! Itseasiassa mä olen alkanut epäillä, ettei äippä anna niille ruokaa, koska sitten kun se on vienyt ne kupit niin jonkun ajan päästä se päästää mut sinne pentujen luokse ja arvatkaa mitä olen huomannu! KAIKKI KIPOT ON TYHJIÄ!!!

Ja siitä mulle tulee kamala huoli. Pennut voi kuolla nälkään. Ja tulee mulle vähän huono omatuntokin (juu ja on koirilla sellainen, mulla ainakin) kun en ole niille enää pariin viikkoon antanut maitoa. Mutta hätä ei ole tämän näköinen. Mä menen sanomaan äipälle, että on nälkä ja äippä laittaa sopivasti mulle ruokaa kippoon. Sitten syön sen. Sitten pyydän äippää päästämään uudestaan mut pentujen luokse. Äippä kysyy, että mitä mä nyt sinne heti takaisin haluan kun just tulin pois, mutta tottakai se äidin lastensa luokse päästää. Sitten mä kutsun kaikki lapset mun ympärille ja oksennan niille mun ruoat. Juu saattais ne muuten kuolla nälkään. Ekaks äippä ihmetteli, että onhan mulla huono olo, mutta aika pian se tajus mikä on homman nimi. Ja äipän mielestä se on vähän yököttävää, mutta mä sanoin sille että MÄ OLEN MELKEIN OIKEA SUSI, sillä olen nähnyt telkkarin luontodokumentistakin, että niin ne tekee kun ei maitohanat enää ole käytössä. Joka kerta äippä ei tosin päästä mua pentujen luokse, se pelkää että se kuka tässä hommassa laihtuu on mä. Ja eilen äippä vielä nauroi mun tisseille. Sanoi, että nytkun ne on tyhjät ja venyneet niin ne on kuin tyhjät nahkarahapussit. Pöh! Kattois vaan omiaan!

Yksi poika-lapsi on vielä omaa kotia vailla. Algot on oikein hieno ja kekselias lapsukainen. Se osas tulla pentuhuoneestakin pois painamalla porttia tassuillaan ja hivuttautumalla sinne väliin. Vaikka Algot onkin kekseliäs niin se on kyllä aika kilttikin. Muutama kuva tästä pojasta tulee tässä: