Johan on vierähtänyt taas. Ihan oikeastaan hävettää tänne enää kirjoitella kun taas tuli niin pitkä tauko. Mutta ehkä kun kirjoittaa näin joulun alla, voi sentään saada laiskuutensa anteeksi?

Alvi alkaa olla jo iso poika. Korkeutta suunnilleen sama mikä Ronjallakin. Alvilla ikää nyt 7,5kk. Pentuikä ollaan selvitty kommelluksitta. Ei jalkojen ontumisia tai mitään muitakaan haavereita ja ainoastaan yksi poikkisyöty nahkaremmi. Kenkiä Alvari kanniskelee mielellään. Se oli pienempänä sellainen, että kun tultiin töistä kotiin koirien kanssa niin se syöksyi kotona olevien ihmisten luokse ja yritti innoissaan tarrautua johonkin hampaillaan. Aloin antamaan sille jo ulkoeteisessä jonkin lelun tai luun suuhun niin sitten tervehtiminen oli helpompaa. Sitten se alkoi itse etsiä aina kotiovesta tultaessa jotain mitä ottaisi suuhun. Kenkiä tietenkin on aina eteisessä ja siitä se usein nappaa suuhunsa parhaaksi valitsemnsa. Hyvin vähän se on niitä tuhonnut kuitenkaan. Aamulla pitää vaan usein etsiä mihin se toinen pari onkaan illalla kannettu.

Olen ollut tosi laiska kuvaamaankaan mitään kun on niin pimeää. Tässä kuitenkin pari vanhempaa kuvaa ihan syyskuun lopulta koirapuistosta. Alvilla ikää 5kk.

(jaha, on tämä vuodatus taas niin hitaasti toimiva, että taitaa jäädä kuvien laitto myöhemmäksi...)

Ehkä tuo suussa tavaroiden kanniskelu näkyy nyt sitten hieman ikävänäkin puolena, eli lenkillä usein pitää olla jotain suussa. Jos ei ole keppiä tms. niin sitten hyvin helposti remmi. Irrottaa kyllä kun sanoo irti, mutta saattaa samantien ottaa takaisin suuhunsa. Koiranäyttelyssä oltiin Helsingissä muutama viikko sitten. Sielläkin loikki remmi suussa, mutta onneksi tuomaritäti oli ymmärtäväinen. Alvi sai hyvän arvosttelun ja kunniapalkinnon. Se oli muuten meidän perheen ensimmäinen ruusuke :) Alvi oli sitten urospentujen kakkonen.

Alvi on kasvanut tasaisesti ja mielestäni hienosti. Takajalkojen käyttö ei ole vielä ihan aikuisten tasoa, mutta liikkuu kuitenkin ketterästi niin tiellä kuin maastossakin. Ronjan kanssa ottaa spurtteja sorakuopalla. Ronja huolehtii Alvista edelleen. Ronjan mielestä mm. Alvin ikäinen poikalapsi ei osaa vielä itse huolehtia sukukalleuksiensa puhtaudesta. Jos lattialla on kaksi luuta ja Alvi syö toista ja toinen on Alvin lähellä, ei Ronja tohdi ottaa sitä itse pojaltaan vaan tulee pyytämään meitä ihmisiä apuun antamaan se toinen luu.

Ronjalla oli tässä ensimmäinen juoksukin jo. Ajattelin, että Alvari on vielä niin pieni, ettei ihan ehkä edes tajua juoksujuttuja vielä. Muta kuinkas ollakkaan, toisena päivänä jo kekkasi : hei mä tiedän mitä äipälle pitää tehdä! Sitten ulkoilivat eri aikaan, niin aitauksessa kuin lenkilläkin ja yöt Ronja nukkui yläkerrassa pojan kanssa ja Alvi ulkoeteisessä. Ulkoeteinen on Alville sellainen paikka missä Ronja on se opettanut rauhoittumaan vaikka mikä olisi. Ronja on aina halunnut nukkua siellä ja sillä on oma sänky siellä. Kun Ronja menee ulkoeteiseen se alkaa nukkumaan ja sinne Alvikin on rauhoittunut hienosti sitten Ronjan viereen laverisängylle.

Lauantaina oltiin iltahämärässä koirien kanssa lenkillä. Kyläkoulun takaa menee tie sorakuopan taakse. Ei kulje autoja, ei edes aurata. Koirat kirmas vapaana tiellä ja vieressä. Sitten hävisivät metsään. Ronja on lähtenyt tässä metrilleen samassa paikassa aiemminkin monta kertaa. Huudeltiin ja mitään ei kuulu eikä edes näy vaikka Alvilla punainen vilkkuvalo pannassa. Vihdoin tuli Alvi keppi suussaan. Nappasin kepin pois kun näytti niin epämääräiseltä. No ei se keppi ollutkaan vaan hirven sorkka! Ei mikään kovin mädäntynyt kun hankeen jäi vielä vertakin. Kohta tuli Ronjakin tyytyväisenä.

Seuraavana päivänä mentiin päivänvalossa katsomaan mikä metsässä on. Hirven osia. lunta sen verran, että vaikea sanoa paljonko on jäljellä ja onko koko hirvi edes siihen kaadettu vai palasia kuljetettu vain sinne. Ronja johdatti löytöpaikalle ja rouskaisi näppärästi palasen kallosta. Parin kymmenen metrin päästä kaivoi vielä hangen alta jonkin karvaisen suupalan ja nieli äkkiä kokonaisena kun kielsin ottamasta.

Hirven osat on juuri siinä mäellä, josta tunsin jonkun meitä seuraavan pari kuukautta sitten kun sorakuopalla käytiin ja Ronja alkoi murista. Aika mukavaa kun sudesta opiskelin netistä, niin siellä sanottiin, että usein ne kantavat kaatamansa hirven osia sinne missä on rauhallsita syödä, tai esim. pesälleen! Kääk. Meiltä matkaa 200m! Kallo saattoi olla jo vanhempikin, mutta Alvin kantama sorkka-aarre oli ainakin suhteellisen tuore. Ja luin myös, että usein ulvomalla ilmoittavat saaliin kaatamisesta toisilleen ja pari viikkoa sitten harjulta kuului ulvontaa juuri kun lähdin koirien kanssa ulos... eikä siellä asu ketään ja joku irtokoira tuskin menee harjulle yksin ulvomaan...

Toisaalta en niin omasta puolesta noita susia pelkää, vaikka varmasti sydän tykyttäisi jos vastaan tulisi. Enemmän nuo koirien pärjääminen mietityttää jos tulee susi vastaan. Ja hieno homma, senkin luin, että susi kiipeää näppärästi 2m korkean koiratarhan aidan yli ja "noutaa" mukaansa itsensä painoisenkin koiran... No aitauksessa nuo eivät ole koskaan ulkona jos ei itse olla kotona. Ja koska en ole Pinsiössä nähnyt kuin yhden-kaksi hirveä vuodessa niin olen samaa mieltä joidenkin nettikirjoittelujen kanssa, että jospa niitä hirviä metsästettäisiin vähän vähemmän, niin jäisi susilleluontaista ravintoa, niin ei tarvitsisi edes metsästäjien itkeä kun on koiran syöneet...

Myöhemmin sitten palautui mieleen, että viime talvena oli naapuri ulkoiluttanut koiriaan tuossa tiellä joka meidän ohi menee aikaisin aamulla. Kolun aitaa vasten oli maannut hirvi eikä ollut lähtenyt mihinkään vaikka olivat ohi kävelleet. Jäljet olivat sitten kuulemma menneet juri tuonne sorakuopan lähelle siitä ja kesällä kun olivat siitä ohitselenkkeilleet niin metsässä oli haissut mädäntyneelle. Todennäköisesti hirvi on sama. Sen on täytynyt olla sairas ja se on kuollut sinne metsään. Mutta edelleen olen sitä mieltä, että se sorkka oli tuoreempi ja joku ulvoi harjulla.

No nyt olen odottanut jo puoli tuntia yhden kuvan latautumista tänne, eli taitaa jäädä kaikki kuvat laittamatta. Täytyy kokeilla joku päivä liittää niitä uudestaan tai sitten alkaa tyhjentelemään vanhoja pois jos se mitään nopeuttaa toimintaa.  Jos tulen oikein saamattomaksi, niin oikein hyvää joulun aikaa kaikille karvajaloille ja omistajille!