Pakkanen paukkuu, koiran tassut palelee ja sitten taas ei, öisin ollaan käyty Ronjan kanssa ripulikakalla kolmena yönä. Ulkona oli tänäänkin auringonpaisteessa häikäisevän kaunista, mutta aika kylmä. Suomessahan harvoin on nykyään hyvä keli. Talvella on liian kylmä tai sitten on suojakeli ja inhottavaa kun ei ole pakkasta. Lunta saisi tulla enemmän, mutta ei sekään kivaa ole jos sitä on liikaa. Talvi on liian pitkä ja jos ei liian pitkä niin sitten kevät tulee liian aikaisin. Keväällä ei helpota yhtään; kevät on myöhässä tai sitten se on kamalan kylmä. Kesä se vasta hankala onkin, yleensä liian viileä ja sateinen, mutta jos on hellettä niin ei sekään hyvä ole, kun on liian kuuma. Syksy on kaunis, mutta pimeä. Yleensä sekin on joko liian sateinen tai sitten loppuu liian aikaisin. Mä olen nyt päättänyt, että on hyvä keli. Vaikka nukunkin villasukat jalassa. :)

Tänään olen käynyt Tiimarissa. Kauppa lopetetaan ja mm. joulukuusen palloja sai muovikassillisen vitosella. Olen paketoinut lahjoja ja löysin anopillekkin sen mitä ei Ideaparkista sunnuntaina löydetty. Joulukortit taidan jättää laittamatta kokonaan. Jospa kerrankin soittaisin ja toivottaisin hyvää joulua.

Koira voi hyvin. On kyllä vieläkin ripulilla, mutta ei kakkaa kuin 2 kertaa päivällä ja kerran yöllä - ripulia tosin. Tänään kävin ostamassa Tassuparin kaupasta sille Oropharman Canidigest suolistoainetta. Eiköhän nyt ala helpottamaan. Käytiin aamupäivällä hieman jälkeen auringonnousun, metsässä ja sorakuopalla vaikka pakkasta olikin -22 astetta. Välillä koiran tassuja palelee, mutta ihan selkeästi tuolla lumihangessa kahlatessa ei ole niin väliä koiran mielestä.

Vauhtia piisaa ripulista huolimatta. Lumi on ihanaa!

Välillä on viisasta pysähtyä kuuntelemaan oravaa, joka naksuttelee käpyjä jossain lähellä.

Ja sitten taas menoksi - tule äippä perässä jos pysyt kannoilla!

No tuletko vai et?

Tuolla alhaalla on paljon jälkiä, olisko joku jänispaistin?

Ronja käveli edellä ja käytin hyväkseni sen tekemää polkua, ettei tarvinnut kahlata hangessa. Kovin vain oli mutkainen polku...

Pienet männyntaimet olivat talviunilla eivätkä lainkaan huomanneet tuloamme.

JIHAA! Ronja aikoi juosta niiden ympärillä niin lujaa, että heräävät.

Niin älyttömän kaunista on...

Maamiesseuran talo pellon toisella puolella..

Oma koti kultaakin kalliimpi. Varsinkin sen jälkeen kun käytiin viikonloppuna katsomassa yhtä myynnissä olevaa taloa siinä toivossa, että tontti olisi suurempi ja naapurit kauempana. Vaikka vanhassa ja keskeneräisessä asutaan niin ei sitä kovin helposti palaisi ajassa taaksepäin ja aloittaisi kaikkia remontteja alusta. Ei ainakaan jos melkein samalla pihalla asuisi naapuritonttilaiset ja omaan pihaan pitäisi ajaa heidän pihansa kautta.

Ja lenkin jälkeen Ronjalle maistuu uni melkein omassa sängyssä. Se kömpii nykyään joka päivä meidän sänkyyn nukkumaan. Ja nukkuukin sikeesti ja pitkään. Tyytyväinen tyttö. Ja joka päivä ihanampi. ( ja mä en sitten tajua, että vaikka otan sata kuvaa, niin kamerasta tulee varjo - onkohan salaman kohdan suunnittelussa virhe?)