Tänään aamulla oli jo tosi kylmä. Mua ei haittaa, ilmassa on paljon haisteltavia outoja tuoksuja. Äippä sanoo että haisee talvelle. Me oltiin tuolla vanhalla maisemoidulla sorakuopalla nuuhkuttelemassa.




Me herätään äipän kanssa arkisin 05.45. No alotetaan ensin siitä, että illalla mennään nukkumaan 21.00-22.00 välissä. Tai mä menen. Sitten äippäkin menee jossain vaiheessa ja jossain vaiheessa yöllä mä hiivin hiljaa isännän ja äipän sängyn viereen. Ne vitsailee mulle siitä, etten muka osaa kävellä hiljaa kun tassuista kuuluu töminä. No minkäs mä sille voin, että ne on niin kamalan painavat. Siksi hiivin äipän herättään kun mulla on kuuma ja haluan kuistille nukkumaan. Äippä nousee ja päästää mut kuistille ja jatketaan molemmat unia. Kuulen aamulla kun äipän kello soi ja koputan nätisti tassulla ovea, ihan vaan tiedoksi äipälle, että olen kuullut kellon, ei kannata enää torkkua. Äippä pukee ja sitten mennään ulos.

Mulla onkin sellainen kello, että tiedän myös viikonloppuna, milloin se on varttia vaille kuus. Olen ehdottomasti sitä mieltä että kaikkina päivinä on herättävä samaan aikaan. Niimpä me sitten herätään sunnuntaisinkin aikaisin. No ei se kuulemma äippää paljoa haittaa kun ei se osaa kovin myöhään nukkua kun heräis muutenkin kun silläkin on kuulemma sellanen kello.

Pikkuisen olen kuulemma hidas päättämään asioita. Ihan niinkun tossa mun horoskoopissa sanotaan. Aamulla kun ollaan lähdössä ulos, niin sitten kun äippä on saanut vaatteet niskaan niin saatan yhtäkkiä päättääkkin etten haluakkaan vielä nousta. Äippä nostaa mua aina ylös ja hinaa narulla kohti ovea. Ulko rapuilla saatan vielä istahtaa miettimään, haluanko tulla vai en. Samoin jos olen kuistilla ja"koputan" tassulla ovea, että haluan sisälle, niin sitten kun ovi avataan niin äipän mukaan usein vain istun ja toljotan siinä oven raossa, enkä osaa päättää tulenko sittenkään sisälle vai en. Äippä ei tykkää siitä, kun on jo nin kylmiä ilmoja, että jos kuistin ovi on pitkään auki niin sisälläkin on kylmä. Taitaa tuo äippä olla vähän vilukissa.



Nyt mä olen alkanut oikeesti tajuta, ettei pureminen vissiin tunnu ihmisten mielestä kivalta. Olen käyttäytynyt vähän hienommin ja rauhallisemmin. Tosin olen ollut pitkillä lenkeillä isännän kanssa tuolla metsässä. Äippä kun ei voi sinne nyt tulla kun se ei tykää niistä hirveistäkärpäsistä. Pikkuhiljaa musta tulee fiksu tyttö.

Tänään nähtiin ja kuultiin aamulla lenkillä ekat kurjet. Ne on sellaisia suuria ja mustia jotka pitää pahaa ääntä kun ne lentää. Kaksistaan lensivät ylitsemme etelään päin. Niillä on tapana kerääntyä tähän lähipelloille, ennen kuin jatkavat matkaansa. Ensimmäinen varma talven merkki kuulemma. Mikä liese talvi sitten onkaan. Jotain kylmää kuulemma.