Hei Kaikki!

Olen Ronja ja olen asunut täällä uusien omien ihmisteni kanssa nyt viikon verran. Ajattelin kertoa teille vähän siitä miten on mennyt. Mun oikea nimihän on ALNUSPARK ROSE-COLOMB ja syntymäkodissani mua kutsuttiin Ruusuksi. Opin kyllä Ronja- nimen tosi äkkiä. Alkaahan se kuitenkin samalla kirjaimella kun Ruusukin. Ei Ruusussakaan mitään vikaa ole, mutta kun nää uudet ihmiset oli päättäneet kutsua mua Ronjaksi ni mä sanoin niille heti tokana päivänä, että OK olkoon menneeksi, ei nimi naista pahenna.

Ekana yönä ei yleensä saada unta uudessa kodissa. Mä sain kyllä, mutta sitten heräsin kahden maissa ja yhtäkkiä muistin jotain kauheaa. Mä en ollut illalla muistanut ollenkaan leikkiä mun iltaleikkejä ja niinpä päätin korjata virheen heti. Leikin aamuun asti. Kuulemma joskus neljän ja viiden välillä olin kyllä nukahtanut. On mulla välillä ollut vähän ikävä kotiin, ekoina päivinä, mutta en mä ole paljoa viittinyt itkeskellä, ettei noi uudet ihmiset ihan huolestu ja mun Nuppu-äitikin siellä kotona olis varmaan vielä enemmän huolissaan.

Aluks kun ei ollutkaan leikkikavereita (koiria) niin ajattelin, että varmaan näitten uusien ihmisten kanssa vois leikkiä samoin kun kotopuolessa sisarusten ja äidin kanssa, painimalla ja puremalla, mut nää uudet ihmiset ei oikein tykänny siitä. Ne oli aika tylsiä kun lopetti leikkimisen heti kun vähän kokeilin ottaa hampailla kiinni. Sit mä ajattelin, että on varmaan parempi leikkiä silleen nätisti. Tosin iltaisin mä saan kamalan riehumiskohtauksen ja silloin en millään voi pidätellä itseäni. Silloin on pakko vaan vähän kokeilla hampailla kaikkea. Kyllä mä nyt jo tiedän ettei se ole sallittua, mutta en vaan aina muista kun olen niin vauva vielä. Niin ne väittää.

Onneksi mulla on tollanen ulkotarha, missä saa riehua mielin määrin. Tässä juuri harjoittelen hyppyä suorin jaloin. Ihmiset yrittää mua tälläisissä tempuissa aina hillitä, mutta mä tykkään silti hypätä koirankopin terassilta saaliin kimppuun.

Yks päivä satoi taas. Ulkona käytiin silti ja heti kun silmä vältti niin kaivoin ja kieriskelin mullassa. Ahh- niin ihanaa. Ei musta aitoa prinsessaa taidakkaan tulla. No pesulle siitä mentiin ja hiustenkuivaajalla kuivateltiin, eikä se musta niin kamalaa loppujen lopuksi ollutkaan.

Pikkuisen on jo harjoiteltu narussa kävelemistäkin. Se sujuu ihan OK. Paitsi välillä nuo ihmiset on vähän liian hitaita tai menossa väärään suuntaan.

Mä olen luonteeltani hyvin rohkea. Olen nähnyt autoja, traktoreita ja jopa junana eilen, eikä mua enää ne pelota.  Olen tappanut yhden vinkulelun myös. Olen matkustanut kaksi kertaa auton takaosassa ja se on aika jännää mutta ei enää itketä juurikaan sekään juttu. Taidan olla aika fiksu likka. Tosin ihmiset kyllä sanoo, että kyllä se viisastuu kun kasvaa. Voiko tästä viisaammaksi tulla?

Sellaista. Nyt pitäis varmaan mennä päikkäreille että emäntä pääsee tiskaamaan. Toissapäivänä me yhdessä jo imuroitiin. Ei se imuri mua pelännyt vaikka haukuin vähän. Aika rohkea sekin taitaa olla.

kesäterveisin

Ronja