Meillä on ollut ihan tavallista elämää. Pari kertaa ollaan oltu kaupungissa kävelyllä. Toisella kertaa oltiin räntäsateessa Hämeenpuistossa ja tehtiin paikallaan makuuharjoituksia. Ihan vaan muutama. Hyvin meni. Kauas en voinut mennä keskellä kaupunkia. Ei nuo toko-jutut ole oikein likkaa kiinnostaneet aiemmin missään muualla kuin treenipaikassa raviradan parkkiksella. Tämä oli oikeestaan eka kerta kun kuunteli kaupungissa tosissaan mitä pyydetään. Se on hieno juttu se.

Toinen hieno juttu on, että nyt meillä saatetaan jo mennä ihan itse aitaukseen sisältä, siis ilman remmiä. Pienempänä karkasi heti kun tilaisuus tuli naapurin pihaan. Toki pitää pitää olla kontakti koiraan kokoajan ja jutella ja olla namia taskussa, mutta tulee kuitenkin itse. Samoin aitauksesta sisälle.

En ole itse koskaan tykännyt kamalasti siitä ,että joka jutussa pitää kilpailla, mutta nyt on sellanen fiilis, että pitäis olla joku tavote, ettei treenaaminen ala maistua puulta. Niinpä sitten asetamme ensimmäisen virallisen tavoitteen, että suoritamme BH-kokeen. Aikaa en uskalla luvata. Sanotaanko että yritetään ennen kun koira täyttää 2v. Voipi mennä ihan metsäänkin, muttei se mielestäni mikään mahdottomuus ole.

Tässä yksi kuva, jossa Ronja iltalenkillä soramontulla.