Pikkuhiljaa alkaa neitin ruokahalu heräämään taas. Tänään söi jo jauheliha-sisäelinseosta. Tosin nyt on ollut pari päivää viileämpääkin...

Karvanlähtö on rajua. Joka lenkillä olen harjannut tai kammannut. Tiheä metallipiikkinen kampa on osoittautunut hurjan hyväksi silloin kun pohjavilla on jo vähän irti. Kerran kyljestä kun puoleenväliin vetäisee niin kampa on jo niin täynnä, että karvat pitää irrottaa ennen kun voi vetäistä uudelleen.

Meillä on ollut ongelmana näyttelyiden suhteen eniten se, että koira näyttää takakorkeammalta kuin mitä on, koska takapuolen päällä karvat kasvavat suoraan ylöspäin. Näin näyttää olevan edelleen vaikka pohjavillaa on hyvin lähtenyt pois tukemasta karvoja. Tänään ostin koiralle sellaisen säämiskäpyyhkeen. Se on vähän samantuntuinen kun sellaiset paksut tiskirätit. Pitää kokeilla miten tehokkaasti sillä saa laskettua karvoja oikeaan asentoon.

Ollaan viikonloppuna menossa leojen erikoisnäyttelyyn ja sitten innostuin vielä ja ilmoitin tytön Tuuriin miljoona-koira-näyttelyynkin kesäkuun alussa.

1241536662_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Eilen tuossa oltiin iltasella tuolla hiekkakuopalla juoksemassa. Siis koira. Ronjalla on ollut viime aikoina vähän huonohko kuulo. Ei välttämättä tule silloin kun pyydän. Luottaa siihen, etten häviä mihkään. Pitää varmaan mennä hukkaan johonkin puun taakse välillä. Ronja juoksenteli omia juttujaan aika kaukana musta ja hiekkakuopalle tuli auto. Autossa oli neljä nuorta ja ne parkkeerasivat jonkin matkan päästä koirasta. Ronja juoksi auton luokse. Huutelin sitä, muttei kiinnostanut. Se varmaan ajatteli, että autosta tulee jokin koira leikkikaveriksi. Nuoret istuivat autossa ovet tiukasti kiinni ja katselivat koiraa. Koira seisoi nenä puolen metrin päässä kuskin ovesta ja tuijotti. Koska auto ei ollut järin suuri, niin koira ylettyi seisten katsomaan suoraan ikkunasta. Tilanne oli koominen. Ehkäpä en itsekkään olisi astunut ulos autosta, jos tuntematon 55kg olisi ollut siinä ulkopuolella. Satavarmastihan se ei mitään olisi tehnyt. Sain koiran lopulta tulemaan luokseni. Kiitin ja laitoin naruun ja nuoriso uskalsi avata auton ovet ja tulla ulos.

Tänään kävin tekemässä yhden jäljen. Jälki lähti hiekkatieltä ja merkkasin sen sinisellä pyykipojalla puuhun. Jälki oli reilun tunnin vanha kun ajettiin se. jälki kulki alussa polun viertä ja koira seurasi täsmälleen jälkeä pitkin. Mahtavaa. Käännös oli vasemmalle ja ylitti polun. Koira kääntyi justiinsa siitä mistä jälkikin. Heinikkoista ja sammaleista maastoa se seurasi myös hyvin. Makupalkkoja en laittanut kuin sinne tänne, koska olen huomannut, että Ronja ei niitä ota vaan sillä on kohtuullisen kiire eteenpäin. Sitten tuli käännös oikealle. Siinä mentiin harhaan (suoraan ohi), mutta Ronja korjasi tilanteen parissa sekunnissa ja löysi oikean jäljen. Siitä mentiin vielä tovi ja ylitettiin vanha pururata ja sen toisessa reunassa olikin sitten palkkakippo. Maahan makaamaan ja nakkien nauttiminen. Matkaa tuli ehkä reilu 50m. Pitää nyt alkaa tekemään reilusti pidempiä jälkiä, koska nyt se on oikeasti hoksannut kunnolla idean, että jälkeä seurataan ja lopussa on aarre. Pitää kyllä olla oikein ylpeä tytöstä. Mahtava suoritus!

Pieni yllätys saattaisi ehkä olla luvassa Tampereen lähistön leoille, mikäli kaikki menee niinkuin on suunniteltu. Mikäli siis asut kohtuullisen matkan päässä Tampereelta ja omistat leon (ihan minkä ikäisen tahansa) niin ilmottaudu niin laitan sähköpostia asiasta. :)