Tänään lähdettiin lenkille kun oli jo hämärää. Kerkes sitten tulla pimeekin jo. Onhan meillä tossa hiekkatietäkin lähellä pitkä pätkä missä on katuvalot, mutta äippää pelottaa mennä sinne pimeellä kun siellä oli viime talvena susia. Sudet ei kuulemma pelkää katulamppuja. Mutta mä sanoin äipälle että ei tarvi pelätä kun mä suojelen sitä. Jos sudet tulee niin mä pyydän niitä vaan leikkiin niin ne unohtaa syödä äipän.


Kuule äippä, mä olen sun viisas suojelija :) Luota muhun. Mä lupaan kokoajan olla valppaana ja tarkkailla vaan metsään, en haistele enkä tee mitään omia juttuja...vaan keskityn susien havaitsemiseen.


Hei mitä tänne lumipenkkaan on piilotettu. Hitsi kun on naru kaulassa niin en saa päätä työnnettyä syvemmälle.


Kokoajan tarkkailen...huomaatko. Hei susi tulee! Eih...se olikin se kopoti kärryjen kanssa.
Mä katoin ihan nätisti kun se meni ohi. En haukkunu yhtään. Äippä luulee etten uskaltanu. höh.


Tule äippä. Mennään tänne. Älä valita, että on liikaa lunta. Ei sun maha ota edes vielä kiinni hankeen, mun ottaa. Tästä on varmaan mennyt kettu.


Mennäänkin tänne. Tiellä kulkeminen on tylsää kun siellä ei ole pehmosta lunta. Lumi on ihanaa. Se saa mut pomppimaan ja hyppimään vaikka kuinka yritän kulkea nätisti. Äippä ei voi tajuta. Mä en tajua miksei sekin voisi pomppia mun kanssa ojia pitkin...


Tästä on mennyt pupu. Tai hirvi. Tai joku mukava kuitenkin. Äippä haista vaikka.


Koko ajan olen vahtinut susia. Älä yritäkkään. Mitään muuta en oo tehny.

Ei näkynyt susia. äipälle on jääny traumoja kun se viime talvena oli Nessan kanssa mennyt tonne metsätielle ja Nessa oli nostanut karvat pystyyn pellon reunassa ja luimistellut metsään päin hetken ja sitten kääntynyt takas kotia kohti. Äippä ei tietenkään pistänyt vastaan. Muutaman päivän päästä 100m päässä meidän talosta toiseen suuntaan Nessa oli löytänyt 30cm pitkän luun piilotettuna hangesta ja siinä vieressä meni susien polku. Älkää välittäkö äipän traumoista.