Tänään päivällä me lähdettiin viemään poikaa Tampereelle parkour-treeneihin. Ne kestää yleensä pari tuntia ja äippä sano, että voitas käydä sillä aikaa kaupunkikävelyllä. Me jätettiin auto lähelle Tuomiokirkkoa ja äippä laitto oikein reilusti parkkimittariin rahaa. Siis niin reilusti, että oltas saatu olla siinä maanantaiaamuun saakka. Pysäköintimerkissä luki, että on maksullinen klo. 16 saakka lauantaisin ja kello oli puoli kolme kun me siihen saavuttiin. Tiedä sitten missä ajassa pysäköintimittari oli.

Ensin me käveltiin Tammerkosken rantaa Koskikeskukselle päin. Mä olin tosi kiltisti. Puistossa oli paljon ihmisiä syömässä eväitä ja joku setä oli nukahtanukkin sinne. Monet ihmiset ihasteli mua, mutta mä olen jo niin iso, etten yhtään vetäny niitä kohti. Kävelin vaan ylpeesti ohi. Äippä sano, että on hienoa kun osaa käyttäytyä fiksusti. Silloin pienempänä mä halusin aina haistella kaikki vastaantulevat ihmiset ja varsinkin kaikkien naisten käsilaukut. Joskus ne ihan pelästy, kun ne luuli että aion purasta. Nyt mua ei enää kiinnosta koska mä tiedän ,että niitten naisten käsilaukussa tuskin on makkaraa kuitenkaan.

Me saavuttiin Koskikeskuksen alaoville ja äippä aiko viedä mut sisälle. Mua ei huvittanu ja koska äippä ei ollu ihan varma saako sinne koiraa edes viedä niin se anto periksi ja lukitti mut narulla kaiteeseen ihan oven viereen. Mä sain muutaman namin ja sitten jäin siihen odottamaan. Äippä kävi ihan siinä ekassa paikassa ovien jälkeen. Se kävi ostamassa perheen miehille liput elokuviin illaksi. Ei se ollu kauaa pois. Viis minuuttia vaan. Mä osaan odottaa hienosti haukkumatta ja riehumatta. Äippä vaan ei uskalla mua yleensä tälläsiin paikkoihin jättää kun se pelkää, että joku mut varastaa. Äippä ei usko, että mä olisin tarpeeksi vaarallinen pelottamaan jonkun pois, mutta saattaisin mä ollakkin.

Me jatkettiin matkaa kävelysiltaa Tammerkosken ylitse Satamakatua Hämeenpuistoon. Satamakadulla meitä vastaan tuli LEONPERKKI! Se oli viis vuotias tyttö ja me vähän nuuhkuteltiin. Se oli tosi rauhallinen. Ehkä silläkin oli kuuma

Hämeenpuistossa oli paljon hajuja ja meillä kesti tosi kauan kävellä toiseen päähän. Kirjaston kohdalla me pysähdyttiin jäätelökioskille ja ostettiin pehmis. Mä sain siitä yli puolet jätskistä ja koko kuoriosan. Oli muuten hyvää. Siinä samalla meni ohi kävelytietä (joka on siis Hämeenpuiston keskellä) joku nosturi ja sen vieressä juoksi pieni valkoinen koira ja haukkui nosturille. Nosturikuski vaan körötteli eteenpäin vaikka se koira oli melkein sen renkaitten alla. Sitten siitä puistossa olevan ravintolan terassilta juoksi nainen ja pelasti koiransa. Koira oli sillä mukana siiderillä. Mä en tykkää kyllä siidereistä...kuulostaa pahalta. Onneksi koira pelastui. Hämeenpuiston päästä me jatkettiin Näsinkalliolle. Sieltä näkee suoraan Särkänniemeen. Sinne oli kerääntyny jotain ihmisiä radioitten kanssa ja ne hengaili siellä ja kuunteli musiikkia. Muutamalla oli samanlainen turkki päässä kun sellasella puli-merkkisellä koiralla. Ne näytti kutakuinkin tältä

Näsinkalliolta laskeuduttiin alas Tammerkosken rantaan ja mä pääsin vähän kahlaileen. Naru oli niin lyhyt, eikä äippä suostunut tulemaan veteen. Siitä käveltiin Tallipihan ohi, mutta siellä ei näkyny nyt mitään hevosia niin jatkettiin matkaa. Käytiin vielä Keskustorilla katsomassa kun sinne oli ajettu kamalat kasat hiekkaa kun siellä oli jotain lentopallo pelejä. Siitä jatkettiin sitten Hämeensiltaa taas Tammerkosken ohi ja Pikkukakkosen puiston läpi autolle.

Ja mä olin ihan poikki. Onneksi äippä anto mulle paljon vettä. Näsinkallilla oli muuten sellanen suihkulähde, johon mä yritin mennä kahlaamaan, mutta äippä sano ,että se ei ole sallittua. Jos mä päättäsin mikä tässä maailmassa olis sallittua, tää olis varmaan paljon hauskempi paikka.

Äippä oli niin laiska, ettei ottanut edes kameraa mukaan, joten me laitetaan tähän yks kuva meidän iltalenkiltä pari päivää sitten. Äippä uhkaa pestä vielä ikkunoita tänään, ehkä päästään tekemään yksi jälkikin, se jäänee nähtäväksi.

1244828726_img-d41d8cd98f00b204e9800998e