1244051346_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Aika kuluu nopsaan. Me ollaan äipän kanssa niin keskitytty tuohon jälkihommaan, että muut blogijutut on jäänyt nyt vähemmälle.Joten jos kuulumisia haluaa lukea niin kannattaa katsoa myös tuolta sivu-osiosta jälkitreenit kohta.

Mulla oli yks päivä kummallinen olo. Mä en oo varma mistä se johtu, mutta äippä epäili että olisin syöny ampparin. Niitä surrasi ulkona paljon sinä aamuna ja mä olin tuossa aitauksessa. No kyllä mä ainakin kärpäsiä tykkään vaania. Äippä haki mut sisälle niin nieleskelin kokoajan. Äippä tarkasti mun suun ja kurkun, muttei näkynyt mitään. Mä sain paljon vettä juotavaksi ja kyllä mä joinkin. Kylmä vesi tuntui auttavan (äippä anto mulle myös osan sen jätskistä). Äippä kurkki vähän väliä mun suuhun ja sano, että sitten jos alkaa ikenet tai kieli sinertää niin tulee lähtö lääkäriin, muttei ne alkaneet. Me käytiin sitten vähän järvessä kahlaamassa, mutta mua ei huvittanut mennä uimaan. Illalla mä olin jo sitten ihan normaali.

Meidän jälkitreenikaveri Papu (kuva aiempana kirjoituksissa) on ollut kipeä. Se on ollut kovassa ripulissa ja oksennellut juuri ennen eilisiä treenejä. Jopa vertakin oli tullut. Papu kävi sitten yöllä ensiavussa ja sai lääkettä. Mä toivon oikein kovasti, että papu toipuu pian entiselleen ja pääsee meidän kanssa treenaamaan. Sairastelut on niin ikäviä.

Tänään oli sitten tokoa. Vesisadetokoa. Paikalla oli koirista Rasmus-leo (mä olen niin lääpällään siihen) ja Reiska (mun aiempi poikaystävä) sekä yllättäin paikalle saapui myös mun vanhat tyttö treenikaverit Hilla ja Iita joita en olekkaan nähnyt pitkään aikaan. Meillä oli sateiset treenit. Mua inhotti. Me otettiin seuraamista ja istumista ja liikkeestä seisomista sekä paikallaan makaamista. Mua inhotti maata märällä asfaltilla. Mä en tiedä mikä muhun on menny kun ennen mä RRRRRAAAAKASTIN kuraa ja lätäköitä ja nyt mua inhottaa. Äippä sano, että musta on tullu hieno leidi. Kun äippä käski maahan niin mä yritin ehdottaa, että sopisko niin että mulla olis vaan etuosa maassa ja takapää ilmassa. Ja mä katoin Rasmusta joka makas puolentoista metrin päässä musta, että miten se pystyy ja äippää vaan nauratti kun mä olin siinä puolittain maassa ja katsoin Rasmusta ja välillä äippää. Sitten me sovittiin ettei tartte ja tehtiin vielä muita juttuja.

Lauantaina me ollaan menossa Tuuriin näytelmiin. Toivottavasti on sopivan viileä mutttei satais...