Kuva on viime viikolta, mutta olkoon nyt tässä kuitenkin...

Eilen oli jälkikurssin viimeinen kerta. Oltiin Pinsiössä, meiltä muutama kilometri Hämeenkyröön päin. Ensin Mia teki Ronjalle jäljen, jossa käveli normaalisti eikä laittanut mitään makupaloja jäljille. Aika pitkät välit ja matkalle tiputteli pari esinettä, tennispallon ja sukan ja lopussa oli palkkarasia. Jäljen annettiin vanheta reilusti, varmaan lähemmäs tunnin. Sillä aikaa muut tekivät jäljet ja ajoivat ne myös.

Me ollaan oltu ihan laiskoja jälkien suhteen, eikä olla oikeastaan ainakaan kuukauteen tehty yhtään jälkeä tai esine etsintää. Päästin hetkeksi koiran ulos narussa autossa ja se hoopoili ympäriinsä, kiskoi ja hötkyili niin että kädet venyivät taas metrin. Ei rauhoittunut millään, tuntui että varmaan kaikki jälkijutut menee pieleen kun virtaa on niin mahottomasti. Laitoin koiran sitten vielä autoon odottelemaan ja rauhoittuikin pikkusen siinä odotellessa.

Jäljelle lähdettiin siten, että Mia (kurssin vetäjä ja jäljen tekijä) kertoi mitä polkua pitää mennä, että koira kävelee jäljen ohi. Koira lähti hienosti matkaan ja nosti jäljen heti oikeassa kohtaa. Seurasin koiraa ja pikkusen tuntui hoopolta kun en voinut yhtään tietää ollaanko oikeassa suunnassa. Jossain vaiheessa koira kierteli pari puuta ja pienen ympyrän ja siinä vaiheessa multa katosi usko koiraan (mitä ei sais koskaan tapahtua). Käännyin ympäri ja katsoin Miaa kysyäkseni ollaanko ihan pielessä ja siinä vaiheessa koirakin luovutti ja istahti viereeni. Mia kehotti vain jatkamaan ja heti kun koira huomasi, että juttu jatkuu niin se siirtyi jäljelle takaisin ja heti pian löysikin tennispallon. Kamalat kehut tuli heti ja nakkeja palkaksi. Ronja meni hienosti maahan pallon viereen. Sitten pallo taskuun ja uusi pyyntö "jälki". Hetken tuumailtuaan koira jatkoi ja löysikin pian tippuneen sukan. Taas kehut ja nakkeja. Loppu sujui jo hyvin ja palkkarasiakin löytyi.

Koira oli mahtavassa vireessä. Itse taisin hieman pilata suoritusta kun en luottanut koiraan. Tälläisiä harjoituksia pitäisi tehdä miljoona. Nämä ovat miljoona kertaa parempia sekä koiran, että itseni kannalta, kun näissä munkin on pakko opetella lukemaan koiraa kun en oikeesti tiedä missä jälki menee.

Kiitokset Mialle ja kaikille jälkikurssilaisille. Kurssi oli tosi mahtava ja me opittiin paljon, minä varmaan enemmän kuin koira!

******************************************

Eilen jälkikurssin jälkeen pari kurssilaista jäi poimimaan kanttarelleja metsään. Mä olen syönyt kanttarelleja joskus vuonna yks ja kaks ja ollaan vähän huonoja poimimaan muutenkin sieniä. Muistin kuitenkin miten hyviä juuri kanttarellit ovat ja mentiin sitten tänään vähän kauemmas lenkille koiran kanssa ja löydettiinkin kanttarelleja. Mies löysi melkein kaikki. Jostain kumman syystä ne kanttarellit meni aina piiloon mut nähdessään. No kyllä mäkin muutaman... Ronjallekkin muutamaa näytin ja höpisin kanttarelleista muttei se ainakaan auttanut mua etsinnöissä.

Sen sijaan Ronja keskittyi juoksentelemaan paikasta toiseen - pojan luota (ajeli mopolla metsäautotietä) miehen luokse ja sieltä mun luokse ja taas eteenpäin. Jossain vaiheessa sille tuli kamala jano ja se löysikin tieltä maukkaan kuralätäkön. Ja koska se usein juo vettä makuultaan jos kippo on maassa niin niin se sitten päätti tehdä nytkin. Se asettui mukavasti kuralätäkköön makuulle ja joi. Kyllä on mukavan värinen mahanalusta tälläisen toimituksen jälkeen....

Mies kokkasi iltapalaksi perunoita ja paistoi kanttarelleja ja kanaa. Hyvää oli. Katsotaan ollaanko huomenna vielä hengissä ja päästäänkö treeneihin. :)

Ainiin - koira on syönyt hyvin huonosti. Mikään ei maistu ja koska olen useana päivänä heittänyt BARF-ruokiakin roskiin, niin eilen heitin piruuttaan pelkkiä papanoita kuiviltaan kippoon ja mutisin, ettei ainakaan mene pilalle, niin likkahan veti ne kaikki. :)