Joulupäivänä pakkasta viitisentoista ja pehmeää lunta metsä ja sorakuoppa pullollaan. Tassukarvat keräävät hirmuisesti paakkuja. Pitäisiköhän jonkinlaiset sukat ostaa. Meno oli muuten hauskaa ja hulvatonta.

Ensimmäisenä juoksee tientarkistajatonttu. Tie on vapaa - tulkaa vaan!

Tientarkistajatonttu kiipeää myös ylös ensimmäisenä.

Tientarkistajatonttu tili myös mua vastaan, kun katsoi, että kuljen kovin horjuen jyrkkää mäkeä.

Tonttu huipulla.

Huipulta näkyi vähän aurinkokin.

Ja koska kevät on tulossa niin pajunkissoja (mitä kummaa häh)

Sitten tuli kiire - lapset kadonneet!

Jouluilta

Illalla lähdettiin elokuviin. Mukana oli oma- ja kummipoika sekä mies tietenkin. Käytiin katsomassa AVATAR. Se oli 3d-esityksenä jotain niin huikeaa, ettei sitä oikein voi selittääkkään. Jos katsotte trailerin tuolta linkistä, niin se koko leffa tuntuu mitättömältä sotilaselokuvalta, mutta se on kaikkea muuta. Mikäli pitää vähääkään jostain fantasialeffoista tämä on juuri oikea valinta. Juoni oli tavanomainen, mutta jotenkin erityinen. Olihan siinä mukana myös paljon sanomaa. Kun elokuva loppui tuntui tosi pahalta, ettei itse voinutkaan jäädä asumaan tuonne maailmaan. Tää on sellainen juttu, että se on pakko katsoa. Ja se, että mikä ero on kolmedeellä ja tavallisella leffalla, on sanoin kuvaamaton. Tämän jälkeen sitä tuskin haluaa tavallisia elokuvia enää katsoakkaan.