Eilen lueskelin eräässä odotusaulassa erästä aikakauslehteä. Sattuipa silmiini koira-aiheinen juttu, jossa oli muunmuassa erään koirakouluttajan kommentteja. Niitä lueskellessa en voinut olla hymyilemättä. Mahtoi ne muut odotusaulassa istuneet ihmetellä naamaani. Jutussa henkilö, joka itseään koirakouluttajaksi tituleerasi kertoi miksi usein perheissä koiran kanssa tulee johtajuusongelmia. Koirista henkilöllä oli jutun mukaan kymmenien vuosien kokemus.  Ensimmäinen juttu oli se, että aikuiseksi kasvanutta koiraa ei missään tilanteessa saa paijata, silitellä tai muuten hyvitellä. Susilaumassa vain johtajakoira saa osakseen hyväilyjä ja jos näin tekee aikuiselle kotikoiralle niin on kiistatta edessä se, että koira luulee olevansa johtaja ja alkaa käyttäytyä johtajan tavoin ja alistaa ihmistä. Toinen vielä mielenkiintoisempi toteamus oli, että sitten vielä jotkut ihmiset opettavat koirilleen tietämättömyyttään JOPA katsekontaktia! Katsekontakti tarkoittaa aina susienkin kesken toisen haastamista tappeluun ja jos ihminen opettaa koiran kommunikoimaan edes ihmisen kanssa katsekontaktilla, niin silloin siitä seuraa se, että koira ottaa katsekontaktia joko vieraaseen koiraan tai jopa vieraaseen ihmiseen ja haastaa tappeluun. En missään tapauksessa halua mollata ko. lehteä enkä kouluttajaa, onneksi en edes muista hänen nimeään, mutta kyllä taitaa olla pikkuisen erilaiset koulutusmenetelmät meillä kuin hänellä.

Tänään oli BH-treeniä. Tultiin ajoissa paikalle ja koska Rasmuskin oli ajoissa, niin käveltiin puolen tunnin lenkki ennen treenejä. Itse treenit sujuivat miten sujuivat. Pikkuisen oli koiralla ainakin motivaation puutetta, mutta saatiin me muutama pätkä seuraamistakin tehtyä ja pari kertaa hyvä liikkeestä seisahtuminen. Lopuksi otettiin vielä henkilöryhmää, eli neljä ihmistä seisoi paikoillaan ilman koiria suht lähellä toisiaan ja kierrettiin heitä ympäri (seuraa käskyllä) ja istuttiin välillä keskelle tai jonkun henkilön viereen.

Eräältä koira-kouluttajalta sain hyviä naksutusvinkkejä - KIITOS EILA! Eli naksutuskoulutus on järkevää aloittaa koiran ehdollistamisella naksulle. Kun olet koiran lähellä naksauta ja annan makkara (tai muu nami). Ja uudestaan naksauta ja nami, ilman, että pyydät koiralta mitään - ei edes sitä katsekontaktia. Toista lyhyitä pätkiä ja pidä väleissä pieniä taukoja. Tätä muutama päivä putkeen ja sitten voit kokeilla joko koira on tajunnut että naksun ääni tarkoittaa sitä makkaraa. Sen voi testata esim sisällä kun koira makoilee rauhallisena (ei nuku) niin mene vähän matkan päähän koirasta ja naksauta. Jos koira nousee ja tulee luoksesi niin palkkaa - silloin se on oppinut, että naksu on yhtä kuin makkara. Laitan tämän jutun tähän ihan sen takia, jos joku teistä ketkä näitä tekstejä eksyy lukemaan aikoo kokeilla naksua, niin tietää ainakin mistä aloittaa. Ja kun aiemmin olin sitten joskus myöhemmin suunnitellut käyttäväni naksua sitten seuraamista opeteltamiseen, siten, että seuraamisen aikana naksutan merkiksi siitä, että hyvä ja ruokapalkka tulee vasta lopussa, niin siten ei kannata sitten tehdä. Naksua pitää seurata AINA palkka, muuten se muuttuu koiran mielestä hyvin pian tylsäksi jutuksi.

Tänään hain apteekista Ronjan korvaan reseptivapaata korvanhuuhteluainetta. Ei tuo korva nyt ole juurikaan punainen, ehkä pikkuisen enemmän vaikkuinen kuin toinen. Tänään ei enää ravistellutkaan niin paljon. Kokeillaan jos menee tuolla ohitse. Eläinlääkärin (kiitos myös sinne Inkalle) mukaan ei kannata heti antibiootteja kirjoittaa vaan kokeilla ensin tätä. Nyt ainakin näyttää hyvältä. Seuraillaan tilannetta.