Lenkeillä näkyy jo vähän sulaneita kohtia, vaikka lunta onkin vielä hirmuisen paljon. Kaikki pitää tutkia tarkasti, tottakai.

Ronja ei ole vieläkään suostunut ketomaan onko sen masussa pikkuleoja kasvamassa vai ei. Nälkäinen se ainakin on. Työpäivän jälkeen illalla kun tullaan kotiin, se käy äkkiä pikatervehtimässä miestä (yksi nuolaisu poskelle) ja kiitää siitä suoraan keittiöön. (Aiemmin se saattoi hyppiä jaleikkiä pitkän tovin miehen kanssa kun näkivät) Keittiössä se romahtaa närkästyneenä lattialle jääkaapin eteen, mikäli ruokaa ei tule justiinsa.

Jos sillä on illalla jokin nahkaluu tai possunkorva se keskittyy sen syömiseen eikä vaeltele luu suussa  ympäriinsä. Se sillä aiemmin on ollut tapana, tuonut usein luun syliini kuin näyttääkseen tai tarjotakseen minunkin maistettavaksi.

Uskaltaisin väittää, että tuo koira on kantavana. Ensin ajattelin, että kuvittelen vain, mutta mies oli kiinnittänyt huomionsa ihan samoihin asioihin ja sanoi, että kyllä oudosti käyttäytyy. No arvoitukset ratkeavat ajallaan... saattaahan valeraskauskin tehdä monenmoista oiretta...