Kuva: Katja Patrikainen

 

Eilen aamulla herättiin tosi aikaisin. Äippä vielä mietti, että lähdetäänkö Jyväskylän näyttelyyn ollenkaan. Pojalla oli kova kuume ja tuomarikin oli vaihtunut. Kovasti oltiin kuultu ikäviä juttuja uudesta tuomarista ja meille povattiin keltaista nauhaa useasta suunnasta. No koska ystävämme Tuula oli kuitenkin lähdössä meidän seuraksi niin ajateltiin sitten mennä hakemaan se keltainen nauha kuitenkin. Kyllähän se tytölle sopiikin paremmin kuin sininen! Sininen on poikien väri.

Köröteltiin loskassa ja totaalisessa pimeydessä Jyväskylään ja perille päästyämme aamukin jo valkeni. Ajettiin auto parkkihalliin ja käveltiin sieltä rappuja alas. Mä olen tosi hyvä käveleen nätisti rappusia. Sekä ylös että alas.

Itse hallissa oli vamhtavasti tilaa. Mä mahduin makaamaan vaikka kuinka leveesti käytävällä, eikä ketään haitannut. Siinä odottellessa ihasteltiin muita leoja ja käytiin välillä pissalla, mutta ei mua pissattanu vaikka kuinka käveltiin. Sitten tuli vihdoin meidän vuoro. Mä olin jo aika väsähtäny ja äippä joutui mua pikkusen villitseen ja innostaan, että viitsin ylipäätään juosta. No se johti siihen, että häntä nousi ylös. Olin ystävällinen tuomarille ja annoin sen koplata selät ja jalat. Ja tuomarikin oli oikein kiltti mulle. JA ANTOI MULLE ELÄMÄNI ENSIMMÄISEN PUNAISEN NAUHAN! Tuomari otti mua kiinni lantiosta ja sanoi äipälle, että tämä koira on ERINOMAINEN tähän saakka. Takaosa ei. Me äipän kanssa pompittiin sinne kehän reunalle ihan onnessamme. Tätä me ei odotettu!

Ja mikä vielä parempaa, arvostelu oli huippu:

Tyypiltään ERINOMAINEN, vahva narttu, jonka tulisi olla paremmin kulmautunut takaa. ERITTÄIN NHYVÄ vahva pää, hyvä purenta ja ilme. Maski OK. ERITTÄIN HYVÄ runko ja etuosa. Hieman takakorkea. Hyvä luonne. Voisi liikkua takaa tehokkaammin ja häntä kohoaa liikkeessä.

Sitten koska EREJÄ ei ollut tarpeeksi, mekin päästiin vielä kehään ja sijoituttiin neljänneksi. Hyvä me! Siitä sitten pikkuhiljaa lähdettiin kotiin päin. Jämsän kohdalla oli pissatauko, muttei mua vieläkään pissattanu. Äippä kävi Tuulan kanssa syömässä. Kotona sitten paistettiin vohveli-lättyjä mun voiton ja vähän isänpäivänkin kunniaksi. Mä sain ihan oman vohvelin!