Nyt kun Ronjalla on ikää kohta 20kk taitaa olla tyttö murkkuiän kynnyksellä. Yleensä kait uroksilla on selvemmin uhmaikä havaittavissa, ainakin mitä uroskoirien juttuja olen kuunnellut. Saas nähdä miten kehittyy meidän neidin murkkuikä. Se on varmaa, että tiukasti ohjaksista aion ohjailla.

Eilen lähdettiin iltalenkille tuonne kylätielle parinkympin pakkaseen. Tarkoitus oli tehdä ihan pieni happihyppely, mutta toisin kävi. puolen kilometrin päästä meiltä tuli toista tietä meidän kanssa samalle tielle jättiläishevonen. En ole nyt ihan varma minkä rotuinen on, kun omista hevosteluvuosistani on niin kauan aikaa, mutta muistutti kovin shire-hevosta. Sellainen tajuttoman suuri, mustavalkoinen ja viisaan näköinen. Ronja haukkui jättiläishevoselle. Hevonen oli myös narukävelyllä ja taluttaja pysähtyikin ja kysyi haluaako Ronja tulla katsomaan. Ronja ei halunnut. Ei tietenkään, sillä se oli aika pelottava. Hevonen laski jo suuren päänsä alas ja odotti, mutta ei Ronja halunnut. Sovittiinkin sitten, että kävellään yhtä matkaa hevosen kanssa eteenpäin. Jättiläishevonen meni taluttajansa kanssa tien oikeaa puolta ja me Ronjan kanssa vasempaa puolta. Ronja käveli hienosti, mitä nyt välillä innostui vetämään kun oli niin ihania hajuja. Välillä se teki koukkauksen hevosen puolelle haistelllakseen sen takapäätä. Silloin kiskaisin sen takaisin. on se vaikea koiran ymmärtää, miksei hevostakin voi tutkia peräpäästä samoin kuin koirakavereita. Saattaisipa olla kuono väärässä paikassa sen jälkeen, kun kavio heilahtaisi. Käveltiin pitkä matka pakkasessa. Melkein tunnin lenkki. Ei palellut tassut eikä muukaan.

Takaisin tullessa, jo kotia lähellä, meitä tuli vastaan Molla-berni. Molla haukkui hevoselle ja itsekkin otin tiukan otteen Ronjan kaulapannasta ohituksen ajaksi. Ronja ihan turhaan kuvittelee, että täällä maalla kun joku koira tulee vastaan niin sitä voi aina mennä moikkaamaan. Nyt kun se on viimeisen juoksun aikana käyttäytynyt niin, että on parille nartulle murahdellut, niin olen päättänyt vähän tiukentaa linjoja. No Mollan ohitse päästiin hienosti. Palkkaa ei mukana ollut. Sitten melkein saman tien tuli vastaamme naapurin Lara-rotikka. Lara ei leoista tykkää ja otin taas tiukan otteen Ronjan kaulapannasta ja käveltiin hevosen perässä Laran ohitse. Ronjapa rähähti oikein kuuluvasti vastaantulijalle, vaikke se mitään elettäkään tehnyt hyökätäkseen.

Tänään iltalenkille mentiin taas, mutta tällä kertaa taskussa oli kolme nakkia. Aina välillä pyysin koiran sivulle. Se tuleekin oikein nätisti kohden ja kiepauttaa takamuksensa viereeni. Tuntuu, että sivulle- ja seis-käskyt ovat menneet paremmin perille, kuin tänne-käsky. Seurautttelin sitä pieniä pätkiä ja aina kun pysähdyn niin se istuu heti sivulle. Tästä se sitten yleensä liukenee omille teilleen, mutta nyt sanoin heti perään paikka ja odotin kunnes se katsoo minua kysyvästi, mitä nyt. Sitten vasta annoin vapaa käskyn. Näin mentiin koko lenkin ajan ja onneksi mulla oli ne nakit, sillä naapurin Lara tuli taas vastaan perheensä kanssa. Ensin Ronja oli sitä mieltä, että se aikoo mennä ja näyttää närhen munat, mutta sain sen sitten nakilla sivulle ja seurautin koiran ohitse nakki tiukasti kämmenessä Ronjan neneän edessä. pikkuisen siinä oli kovilla oma jäinen vasen käsi ja sormet kun Ronjan hampaat yrittivät näykkäillä nakkia, mutta pääasia, että ohitse päästiin rähähtämättä.

Tiedän tasan tarkkaan, millainen show voi tulla siitä, että koira oppii rähisemään vastaantuleville ja aion todellakin panostaa siihen, että tästä pari kertaa tapahtuneesta ei tule Ronjalle tapa. Siihen on puututtava heti eikä viidestoista päivä. Ronjahan on aina ollut lepsu toisia koiria kohtaan, alistunut ja mielistellyt ja tiedossa oli, että jossain vaiheessa se tulee muuttumaan. Tämä voi olla muutenkin ohimenevä juttu, koska perusluonteeltaan ei ole mikään räyhääjä. Nämä pari räyhäyskertaa voi johtua menneestä juoksustakin, mutta varmuuden vuoksi, meillä on nyt pikkuisen tiukempia lenkkejä ainakin jonkin aikaa.