Jep. Kovasti on jäänyt blogin päivittäminen. Muu perhe pääsi onnellisesti kotiin matkaltaan ja me koiran kanssa ollaan taas iloisia kun lauma on koossa. Elämä viimeisinä päivinä ennen perheen paluuta oli surkeaa. Koira makasi lattialla ja mulkoili mua kulmiensa alta ja vikisi itsekseen. Vaikka kuinka yritin piristää sitä ulkona leikkimällä niin se vaipui masennukseen heti kun leikki loppui.

Perheen näkeminen oli ihanaa. Nyt se kantaa kaikki luut miehelle ja muut lelut aina niinkuin ennenkin. Mutta se ei ole sama koira. Se pitää nyt tärkeämpänä omaa laumaansa kuin muuta. Mies oli sen kanssa lenkille lähdössä ja tuossa metsän reunassa irti jo ollessaan Rontti huomasi naapurin koiran ja kääntyi juoksemaan sen luokse. Mies huusi kerran että Tänne niin Ronjapas kääntyi ja tuli kesken matkan. Ja jatkoi vielä nätisti samaan suuntaan uudestaan yrittämättä. Ennen se olisi varmasti mennyt toisen koiran luokse. Sitä on monet kerrat pienempänä pyydysttetty naapurin pihasta. Luupää vain juoksi karkuun ja odotti, että tultais perässä. Ei auttanut toiseen suuntaan juoksemiset tai makkarapaketti.

Muutenkin se on ollut hirmu kiltti. Ne vähäiset treenit mitä ollaan jaksettu tehdä on mennyt hienosti. Itse olen ollut väsynyt ja vetänyt päikkäreitä joka päivä kotiin tultuani. Eilen oltiin kuitenkin bh-treeneissä ja otettiin Rontin kanssa paikallaanmakuuta. (Paikalla oli Marita kahden koiran kanssa ja Eija koiransa kanssa). Meidän välimatka on reilut kaksi parkkiruutua ja aikakin on pieni. Pyydän koiran maahan ja palkkaan ja kävelen kaemmas. Pari sekunttia selin ja käännös ja taas selin. Sitten kun näyttää että on palkkaamisen aika niin kävelen koiran luokse ja palkkaan taas ja sitten kävelen taas pois. Jesse harjoitteli vieressämme jääviä liikkeitä, eli liikkeestä istuminen tai liikkeestä maahan meno ohjaajan jatkaessa matkaa. Ronja oli maahan-käskyssä. Makasi rauhallisena paikoillaan, mutta huomio oli pitkälti Jesse-koiran tekemisissä, eikä minussa. Piti mua kyllä silmällä - sivusilmällä. Kun Marita huusi Jesselle TÄNNE JESSE, niin silloin olin varma että meidän likka menee myös. Se nytkähteli maassa kuin sähköiskuja saava ja innoissaan katseli Maritaa ja Jesseä joka juoksi Maritaa kohti. MUTTA PYSYI!!! MAHTAVA RONTTI, en olisi ikinä odottanut tälläistä suoritusta. Äkkiä sitten palkkaamaan.

Muutama sananen perheen reissusta. Paikka jossa kävivät oli kuiva paikka. Sadetta siellä saadaan vain muutamana päivänä vuodessa. Kaikki vihreä jota saarella on, pysyy hengissä kastelun avulla. kasteluvesi suodatetaan merivedestä. Jopa appelsiini tarhoja löytyi ja kuulemma olivat hyviä ilman säilöntä aineita.

1247891993_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Mutta tälläinen maa olisi tietenkin suomalaisen puutarhurin unelma, kun ei tarvitsisi rikkaruohoja kitkeä kun niitä ei kasvaisi. :)

1247892023_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Paljon lomalaisia, lämpöä melkein 40 astetta. Koira olis kuollut tonne. Koiria siellä ei paljoa kuulemma ollutkaan. Muutamasta lyhytkarvaisesta kaverista olivat kuvia napanneet. Rauhallisia tyyppejä - johtunee kuumuudesta.

1247892005_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Tippiä on tapana antaa joka paikassa ja ihmiset elävät täysin turismista, paitsi syrjemmällä on maatiloja, joissa appelsiiniviljelmiä tai vaikkapa juuston valmistusta. Hienoja ikivanhoja kirkkoja on paljon.

1247892036_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ja uimaranta tietenkin. Ei kuulemma vedä vertoja yyterin 7km pitkälle hiekalle, aaltoja ei paljoakaan, vesi on tietenkin "pikkuisen" lämpimämpää. Aurinkotuoli varjon kanssa maksaa 10e/päivä/henkilö. yksi asia mitä on vaikea tajuta, että siellä todella tuli pilkkopimeää jo seitsemän maissa. Jä lämmintä oli silti yli 25 astetta. Täällä kun on tottunut, että valoisaa on kesällä yölläkin. Silloin jos on pimeää, on aina täällä kylmää.

1247891976_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Tässä onkin sitten saaren mielenkiintoisin paikka. Finnmatkat ei järjestä matkalaisilleen retkiä tänne, koska alue ei ole turvallinen. Famagustan alueella sijaitseva Varoshan kaupunki oli vielä 70-luvulla saaren tärkein ja suurin ja loistokkain turistikaupunki suurine hiekkarantoineen. Lisää kuvia (yllättäviäkin) löytyy täältä. Sodan alkaessa kaupunki hylättiin, ja sinne ei ole asiaa kenelläkään tai tulee kuulasta kalloon. Kaikki on jäänyt niille sijoilleen, asukkaitten vaatteet roikkuvat yhä henkareissa hotellin kaapeissa. Linnut ovat vallanneet huoneet. Kaikki talo ovat ränsistyneet. Tämän kuvan lähemmäs kaupunkia ei pääse.

1247894041_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Mereltä päin saattaa paremmin hahmottaa kaupungin koon. Kaupunki on suuri. Alue näkyy maalta päin jos kulkee redbussilla, turkkilaisten sotilaitten kohdalla oppaat käskevät laittaa kamerat pois ja hymyillä ja heiluttaa aseitaan lataaville sotilaille. Turkkilaisten vieressä on greenline, vapaa vyöhyke jossa YK edelleen tänä päivänä vartioi. Sitä pitkin bussi kulkee.

Joka tapauksessa. Hienoja kokemuksia, joihin pystyn kyllä eläytymään n. 800 kuvan turvin joita kamerasta ulos ladattiin. Niiden jälkeen tuntuu siltä, että kyllä Suomi on sitten hieno maa asua.

Me kaavaillaan Maritan kanssa pientä koira-kuumassa-autossa-infoa sunnuntaiksi tuohon kauppakeskuksen pihalle. Saa nähdä miten onnistuu. Kirjoittelen siitä sitten tarkemmin lisää.